Esitelmäni: Keskusteluja Jumalan kanssa kirjasta

Keskusteluja Jumalan kanssa

 

Oletko kiinnostunut ”kuulemaan”, mistä on kysymys, ja mistä aion puhua kun aiheeksi on ilmoitettu keskusteluja jumalan kanssa.

Onhan moinen otsikko jo sen verran haastava sekä kysymyksiä herättävä ja selityksiä vaativa.

Ajatus tähän heräsi, kun luin amerikkalaisen kirjailijan Neale Donald Walschin samalla otsikolla kirjoittamaa kaksi kirjaa, jossa hän kertoo keskusteluistaan oman Jumalansa kanssa.

Tämä keskustelu alkoi kun Nealen elämässä oli monenlaisia vaikeuksia ja hänellä oli tapana kirjoittaa kirjeitä ihmisille, kirjeitä, joita hän ei kuitenkaan koskaan lähettänyt.

Mutta nyt hän päätti mennä suoraan sortajista suurimman puheille, ja kirjoitti kirjeen Jumalalle.

Kirje oli vähän häijy ja sisälsi koko joukon vihaisia kysymyksiä. 

Kun hän aikoi pistää kynän pois, käsi ei totellutkaan, vaan alkoi kirjoittaa itsestään selvää tekstiä.

Ja Neale oli hämmästyksissään, sillä hän sai vastauksen: Haluatko tosiaan vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin vai puratko vain tunteitasi?

Neale kiireesti kirjoitti: jos näihin kysymyksiin on olemassa vastaus, niin haluan helvetin varmasti kuulla sen.

Ja vastaus tuli: Taidat olla helvetin varma monesta asiasta, eikö olisi mukavampi olla taivaan varma.

Ja näin alkoi tämä keskustelu, jonka tuloksena on jo Englannin kielellä ilmestynyt neljä kirjaa.

Jokaisella totuudenetsijällä herää varmasti epäilys, että minkähän näkymättömän maailman olennon kanssa se Neale nyt kuitenkin on vain keskustellut.

Olemmehan lukeneet monia automaattikirjoituksella vastaanotettuja hömppäkirjoja. Tästäkö jälleen on kysymys.

Ja eikö tämä kaikkeuden Jumala, joksi tämä vastaaja itsensä ilmoittaa, lähde tällä väittämällään jo alun perin vilpin pohjalta.

Olen kuullut, että jotkut eivät näistä ennakkoluuloista johtuen ole kirjaan tarttuneet, mikä on mielestäni valitettavaa.

Itse luin kahteen kertaan nämä kaksi ensimmäistä kirjaa, todettuani että tämähän onkin aika fiksu Jumala. Sillähän on aika jumalviisaat eli teosofiset ajatukset.

Joko nyt on tullut aika, että suuret massat ovat kiinnostuneita ja saavat luettavakseen lähes teosofista tekstiä. Onhan tämä kirja jo ilmestynyt monille kymmenille kielille käännettynä ja varmaan jo miljoonina kappaleina.

Kuitenkin täytyy muistaa, että sanallisissa tulkinnoissa ilmenee aina ristiriitaisuuksia, niin kuin näissäkin kirjoissa, mutta niiden ei pidä antaa häiritä itseä. Ja on muistettava, että ne ovat Nealen persoonallisuuden kautta annettuja. Tämä hänen Jumalansa huomauttaakin: Olen sinun ymmärrystasosi Jumala, eikä tämä ole mikään evankeliumi.

Olen tähän esitykseeni kasannut näissä kirjoissa hajallaan olevia samoista asioista kertovia ajatuksia ja kiteyttänyt niitä, joten sanonnat joita siteeraan eivät noudattele aina suoraan kirjan tekstejä, mutta ajatukset ovat tämän Jumalan.

Mutta palataan tähän kirjaan myöhemmin, pohditaan ensin sitä mistä on kysymys tällaisessa kanavoidussa automaatti-kirjoituksessa.

Olin täällä yliopistolla kerran kuuntelemassa erään 15 vuotta homeopatiaa harjoittaneen lääkärin esitystä homeopatiasta. Kun hän mainitsi, että rokotteilla on aiheutettu enemmän pahaa kuin hyvää ihmiskunnassa pinkaisi kolme lääkäriä heti ovesta ulos. He eivät kuulleet järkeviä perusteita asiasta.

Toivon, että jos täällä on kanavoijia eivät heti pinkaise ulos, kun tuon esille mitä mieltä Suomen kieli on kanavoinnista. Se sanoo kana’vointi. Kana sanalla ilmaistaan yleensä negatiivisia asioita. Kanan aivot. Kaakattaa kuin kana. On kuin kanalauma. Toivottavasti joku keksii jonkun positiivisenkin merkityksen kana sanonnalle.

Muistan itse lukeneeni jo yli kolmekymmentä vuotta sitten Sally Laaksosen kirjoittaman kirjan: Henkimaailman korjaama uusitestamentti, joka oli kanavoitu kirja.

Sen jälkeen näitä henkimaailman kanavoimia kirjoja on tullut vain silmäiltyä jaksamatta kuin muutaman lukea loppuun saakka. Ne lienevät tarkoitettu ihmisille jotka eivät vielä vahvempaa ravintoa kaipaa. Tämä Nealen vastaanottama on täydellinen poikkeus näistä. Se herättää lukijan ajattelemaan, joskus hyvinkin syvällisiä, kiperiä vastauksia antamalla.

Eittämättä tulee silloin mieleen ajatus, että jokaiselle annetaan tasonsa mukaisesti. Tarkoitan, että Neale on kuitenkin sen verran tasokas kyselijä, että ansaitsee tasokkaat vastaukset.

Tuntuu kuitenkin alussa, että hän tahallaan esittää vähän tyhmiä kysymyksiä, mutta jo toisessa kirjassa hän osoittautuu hyvinkin tietoiseksi teosofisesta maailmankuvasta. Joten mielenkiinnolla odotan miten tämä suhde kehittyy.

Voiko kuka vaan Nealen tavoin sitten olla tällaisena kanavoijana?

Muistan kuinka alussa kun henkiset asiat alkoivat kiinnostamaan tuli kokeiltua näitä spiritistisiäkin juttuja, joiksi niitä silloin sanottiin.

Ja kyllähän se lasi kirjainlaudan päällä vinhasti liikkui ja antoi jopa tulevaisuutta ennustavia oikeita vastauksia.

Esimerkiksi vastaus kysymykseen: koska tämän raskaana olevan rouvan lapsi syntyy. Vastauksena oli päivämäärä, joka oli kuukautta ennen laskettua aikaa, ja jota vastausta pidettiin tietysti vääränä. Lapsi kuitenkin syntyi juuri tuona päivänä. Eikä äidin ajatukset voineet siihen vaikuttaa, sillä hän oli jo aikaa unohtanut kyseisen ennustuksen.

Mutta pystymmekö tietämään kuka tai mikä taho näitä vastauksia antaa.

Jokainen varmaan tietää millätavoin uskovaiset tähän kysymykseen vastaavat.

Totuudenetsijöinä emme kuitenkaan lankea niin halpa-arvoiseen ansaan, emmekä pelkää ja tuomitse vaikka vastassamme olisikin itse alempien tasojen pääjohtaja.

Pelkohan osoittaa jo mitkä voimat ihmistä vielä niiltä osin hallitsevat. Tässäkin asiassa pitää pyrkiä tietoon, sillä tieto vapauttaa meidät kaikista peloista. Ja totuuden tietoa tulee myös, jos sitä etsii ja ymmärtää anoa.

Nealen Jumala sanoo, että jos tunteet, ajatukset ja kokemukset eivät riitä, käytän viimeisenä keinona sanoja. Sanat ovat kaikkein tehottomin viestintäväline. Ne on niin helppo ymmärtää, ja tulkita väärin. Hän sanoo myös, että korkein ajatus on aina sellainen, joka sisältää iloa. Selkeimmät sanat ovat ne, jotka sisältävät totuuden. Suurin tunne on se, jota te sanotte rakkaudeksi.

Kun näiden ohjeiden mukaan määrittelee, mitkä viestit ovat minun, ja mitkä peräisin muusta lähteestä, jää päätettäväksi vain se, haluaako noudattaa minun sanaani.

Itselleni tuli varmuus ja innoitus henkiselle tielle kun Nealen tavoin uskalsin esittää Jumalalleni tiukan kysymyksen.

Koska se sivuaa tätä esitelmän aihetta, niin kerron sen.

Olin nuorena hiljan liittynyt  Ruusu-Risti järjestöön ja kuullut veljien kertomuksia omista suuristakin henkisistä kokemuksistaan ja harmittelin ettei minulla ollut minkäänlaisia vastaavia kokemuksia.

Makasin kesäpäivänä selälläni paljaalla kuumalla kalliolla ja katselin pilvien kulkua ja tiukkasin Jumalalta: Miksi et ole antanut minulle mitään yliaistillista kokemusta.

Samassa pilvestä muodostui selväpiirteinen juoksevan joulutontun kuva joita näkee jouluna ikkunoissa punaisesta pahvista leikatun ja ymmärsin heti viestin: Siinä on tonttu, jolla on turha kiire.

Samanlainen huumorintaju tällä Jumalalla ainakin oli kuin minullakin. Ja tämä vastaus toikin valtavan riemun tunteen ja antoi sen yliluonnollisen kokemuksen jota olin toivonut.

Anokaa, niin teille annetaan tuli myös ymmärrettyä. Joskus se tulee heti, toisinaan vasta myöhemmin, ettemme enää muista sitä itse anoneemmekaan.

Sen jälkeen on monia vahvistuksia tullut henkisestä todellisuudesta.

Taiteilija Kerttu Krohn kertoi omista kokemuksistaan kun hän vielä kamppaili Jumalansa kanssa, että oletko sinä Jumala luonut minut, vai minä sinut. Hän halusi kertoa ne julkisuuteen, koska oli kohta siirtymässä rajan taa.

Olimme Lehtovirran Maurin kanssa häntä haastattelemassa, jonka haastattelun otin myös videonauhalle, jotta se säilyy siten jälkipolvillekin.

Tähän esitykseen sopiva on kertomus kun hän nuorena keskusteli sisäisen Jumalansa kanssa. He viettivät kesiään miehensä Eino Krohnin kanssa pienessä saaressa jonka joka sopen Kerttu tunsi  hyvin tarkkaan ja tiesi ettei siellä koskaan ollut näkynyt kuin muutamia sieniä tietyssä paikassa. 

Kun Kerttu ei vielä ollut varma henkisestä todellisuudesta mutta kuitenkin sisässään kävi tätä keskustelua jonkun kanssa. Niin eräänä päivänä kun hän oli metsässä etsimässä sieniä, niin yks kaks hänelle syntyi epäilys: onko tämä vain mielikuvitustani vai onko tässä jokin ulkopuolinen mestari tai enkeli keskustelukumppanina. Samassa tuli vastaus, että olen ulkopuolinen.

No mutta mistä minä sen tiedän ettet ole vain mielikuvitustani Kerttu kysyi: Pyydä merkki kuului vastaus.

Kerttu säpsähti. Ääni jatkoi: Pyydä merkki. Minä voin osoittaa sinulle sen. Teen sinulle tunnusteon, minkä haluat. 

Nyt tuli kiusaus Kerttu ajatteli. On sanottu: Älä kiusaa Herraa sinun Jumalaasi. Ja tämä on nyt kiusaus, jos minä pyydän merkkiä.

Ei ole, pyydä vaan merkki.      No minkälaisen merkin?

Pyydä nyt jotakin mitä pidät mahdottomana, niin minä toteutan sen. 

No hyvä on: paljon kanttarellejä tähän maahan niin sitten minä uskon. Hyvä on, sulje silmäsi, nosta kätesi, käänny ympäri kolme kertaa. Kerttu teki niin, ja avasi silmänsä:   maa oli täynnä kanttarelleja, joita ei varmasti siinä ennen ollut.

Se oli shokki Kertulle, minkä jälkeen hän kyllä hyvin nöyränä ja kiitollisena keräsi kantarellit esiliinaansa ja vei kotiin, jossa he miehensä kanssa söivät nämä oikeiksi todetut kantarellit.

Näitä vastaavanlaisia materialisaatio tapauksiahan ovat monet muutkin maailmalla kokeneet ja kertoneet. Tarvitsee vain tuntea syntysanat, jotka Väinämöisen tavoin löytää Vipusen vatsasta eli luonnonmuistista. Älyllisesti tällaiset ilmiöt pystyy selittämään mitättömiksi monellakin tavoin, mutta kokeneelle kaikki selitykset jäävät ontoiksi.

Epäilijöille ei sekään vielä todista mitään kun Mika Waltari sanoi kirjoittaneensa ylös sen mitä Sinuhe Egyptiläinen hänelle kertoi, ja minkä tiedon sanottiin olevan enemmän kuin mitä egyptologit yhteensä tiesivät niistä ajoista.

Mistä Waltari olisi ne tiedot hankkinut, kun ei ollut edes Egyptissä käynyt. Eikä niistä varmaan paljoakaan ollut lukenut.

Entä Sibelius? Hänhän kirjoitti omien sanojensa mukaan ylös vajavaisesti sen, minkä kuuli sfäärien musiikista. Kanavointia sekin.

Säveltäjä Helvi Leiviskä, joka oli innokas Lapinkävijä, ei voinut enää mennä loppuaikoinaan sinne, koska siellä sfäärien musiikki aivan valtoimenaan hänelle soi.

Entä Eino Leino? Kuka häntä inspiroi, kun hienoa tekstiä tuli niin, että piti alkoholilla välin sulkea kanavat, että sai hetken rauhan.

Kanavointi onkin paljon yleisempää kuin ehkä kuvittelemmekaan. Siksi meidän, joita on aina varoiteltu astraalimaailman olennoista, aina Jeesuksesta lähtien, pitäisi olla tietoisia mikä mitäkin on milloinkin.

Ja tiedostaa jos niihin leikkeihin lähtee, että jokainen saa tasonsa ja tarpeidensa mukaisen opettajan ja tietolähteen sieltä puolelta.

On myös tiedostettava, että astraalimaailman eettiset lainalaisuudet ovat vähän eri tavalla käsitettäviä kuin meillä täällä fyysillisessä maailmassa.

Pekka Ervast sanoikin, että mediumisuuteen liittyy aina myös epärehellisyyttä. 

Vaikka se tapahtuisikin hyvässä tarkoituksessa kannattaa kuitenkin ohittaa henkimaailmat ja pyrkiä ensin hengen maailmaan, josta käsin vasta näkee astraalimaailmankin objektiivisesti, eikä enää pääse sudet lammasten vaatteissa meitä hämäämään, vaan vapaudumme tämän maailman harhoista.

Tästä meillä Vähäkylässä on ”vapaa-hana” turhapurossa muistuttamassa jokaista polulla kulkijaa omasta hanastaan: joko se on auki, jumalaiselle vuodatukselle, ettei tämän vuodatuksen tarvitsisi tulla mitään putkea tai kanavaa pitkin, johon se olisi sidottu.

Meitä kehotetaan myös anomaan, jotta meille annettaisiin! On välttämätöntä kuitenkin lähteä puhdistuksen tietä sitä ennen kulkemaan, että korkeammat tahot voisivat meitä silloin inspiroida, ja osaisimme anoa oikeita asioita.

Ja miksemme anoisi, sillä väkisinkin tulee mieleen Kalevalan sanonta: ”Emme me mitänä voine, emme mitänä itsestämme, ilman armotta Jumalan, toimetta totisen luojan.

Totuuden pyhä henkikin tulee teihin, jos osaatte sitä oikealla tavalla anoa, sanoi Pekka Ervast. Se, tulee vain ilmeisesti ymmärtää, mikä on se oikea tapa kullekin.

Otetaanpa vaikka Taavi Kassilan tapaus, jonka hän julkisesti radiossa kertoi. Hänelle  Äiti Amman läheisyys, tämän rakkauden hengen kanavoi.

Tämä vanhan liiton aikainen menettelyhän toimii edelleenkin.

Hän kertoi Äiti Ammalle, että hän on 21 vuotta joogannut ja pyrkinyt valaistukseen kuitenkaan sitä saavuttamatta.

Äiti Amma sanoi, että istuhan tuohon. Taavi istui ja samassa hän koki niin valtavan rakkauden kokemuksen, jonka hän kuvasi näin: jos olette kokeneet rakastumisen, niin kertokaa se tuhannella, niin valtava tämä kokemus oli.

Eikä siinä tilassa valinnut rakkautensa kohdetta: kaikki ihmiset, niin rumat kuin rammatkin olivat yhtä rakkaita, koska kaikki olivat yhtä minun itseni kanssa.

Ei siinä ollut mitään pyyteitä ei edes persoonallisuutta jolla olisi niitä voinut olla.  Kanavoinnista tässäkin oli kyse.

Uudenliiton eli Jeesuksen toiminnan ansiosta emme tarvitse enää ulkopuolista auttajaa, vaan meidän korkeampi Minämme eli Jeesuksen sanoin Taivaallinen Ylkämme tai Kalevalaisittain Pohjanneitomme sen meille antaa, kun olemme valmiit vastaanottamaan.

Okkultti historia on tulvillaan monen asteisia kanava kokemuksia, joten kun Nealen

kanavoija sanoo olevansa Jumala, joka on meidätkin luonut, niin miten se tulisi

ymmärtää.

Mistä on kysymys, kun tiedämme ja jopa näemme, että kosmos rakentuu hierarkkiselle pohjalle, jossa myrjaadit eri tasoiset jumalaiset olennot auttavat toisiaan nousemaan yhä suurempiin tajunnallisiin korkeuksiin.

Ja mikä on se mahdollisuus ihmisessä, jonka Kalevalammekin tuo esille viimeisessä runossaan Marjatan pojasta. Siinähän Marjatan poika ilmentää Kristus-tajuntaa, josta Aurinkommekin sanoo, että Hän se on minutkin luonut näille päiville hyville kullassa kimaltamaan.

Eli kun ihminen pääsee tämän kosmisen kristus-tajunnan yhteyteen, joka meissä jokaisessa jo mystisenä on olemassa, voi hän sanoa Jeesuksen tavoin olevansa yhtä isä Jumalan kanssa.

Tältä pohjalta voi siten ymmärtää, ettei Nealen kanavoija välttämättä hyvässä tarkoituksessa valehtele, kun sanoo itseään Jumalaksi. Hänelläkin voi olla kanava auki Jumalaiseen Kristus-tajuntaan, ja siten tietää olevansa yhtä luojansa kanssa.

Hänhän voi olla vielä elossa oleva ihminen, joka Nealea inspiroi, tai jopa jokin viisauden mestareista, tai vaikka yksi niinsanottujen enkelihierarkioiden edustaja. ///

Ehkäpä tässä tuli jo ajatuksia kanavoinnista ja sen tuomista mahdollisuuksista, joten katsotaan minkälaista satoa Neale kanavoinnistaan sai.

Pitkän tien teosofille sieltä ei varsinaisesti juuri paljoa uutta ole saatavissa, mutta aina on hyvä ja omaa tajuntaa laajentavaa lukea asioita toisenlaisin kielikuvin ja vertauksin esitettynä. Ja näin vanhemmiten alkaa paremmin ymmärtämään toisinajattelijoita.

Mutta New Age ihmisille ja suurelle yleisölle se on verraton tietopaketti kansantajuiseen muotoon puettuna.

Jos ei takerru länsimaisesta aikain viisaudesta katsoen poikkeaviin sanavalintoihin, vaan koittaa ymmärtää mitä niillä tarkoitetaan ei nekään kauaa häiritse.

Monet syvälliset, mutta yksinkertaistetut heitot, vaatisivat myös enemmän selitystä, ettei tulisi turhia väärinkäsityksiä kerta lukemisella.

Muuten tekstit ovat raikkaita, ihmisläheisiä ja varmasti ihmisiä synnintaakoista vapauttavia. Tuntuukin, että tämä ihmisten vapauttaminen siitä kaikesta painolastista, millä kirkot, koulut ja politiikka on meidät täyteen lastannut, olisi päätarkoitus tällä Nealen Jumalalla.

Ei hän tunnusta kirkkojen oppeja omikseen, mutta aina jos mahdollista hän tuo esille miten Jeesus tämän saman asian ilmaisi.

Kuitenkin tuntuu, että jos hän olisi tutustunut Pekka Ervastin tuotantoon olisi hänellä ollut vielä suuremmat mahdollisuudet siteerata Jeesuksen syvempiä opetuksia.

Se mitä tämä Jumala painottaa on, että me jokainen olemme se luojajumala joka tätä luomistyötä jatkuvasti toteuttaa, ja otamme oman tämänhetkisen ymmärrystasomme mukaan hänen näissä kirjoissa antamat luomisohjeet.

Meillä on vapaa valinta minkälaisiksi tämän maailman luomme. Jos se menee näennäisesti päin prinkkalaa, ei hän voi asialle mitään, me olemme itse sen vapaasti valinneet.

Hän ei voi siihen vaikuttaa kauanko haluamme kärsimyksissä piehtaroida, koska hän on tämän vapaan valinnan antanut, ja vapaat kädet, jotka ovat yhtä kuin Jumalan kädet.

Mutta hän tietää, että lopulta kaikki päättyy kuitenkin hyvin, sillä Hän on niin suuri, ettette mitenkään voi tähdätä ohi.

Neale kysyy: Miksi esimerkiksi et paljasta itseäsi? Jos Jumala kerran on olemassa ja sinä olet se Jumala, miksi et paljasta itseäsi meille niin että me kaikki tulisimme vakuutetuiksi.

Minä olen tehnyt niin kerran toisensa jälkeen. Ja niin teen parhaillaankin.

Ei, vaan minä tarkoitan sellaista paljastusta jota ei voi muuntaa eikä kieltää.

Kuten esimerkiksi?    Kuten ilmestystä minun silmieni eteen tässä ja nyt.

Tässähän minä parhaillaan olen.   Missä?  Kaikkialla minne katsot.   Ei, vaan minä tarkoitan ehdotonta ilmestystä. Sellaista mitä kukaan ei voi kieltää.

Millainen sellainen ilmestyminen mahtaisi olla? Missä muodossa haluaisit minun ilmestyvän?    Sellaisessa jossa tosiaan olet olemassa.    Se olisi mahdotonta, sillä minulla ei ole sellaista muotoa, jonka sinä ymmärtäisit.

Minä olen se mitä ette näe, en se millaisena milloinkin näyttäydyn. Tavallaan olen se mitä en ole. Minä tulen ei olemisen tilasta, ja siihen myös aina palaan.

Absoluuttisessa olotilassa on vain tietoa ei kokemusta, joka edellyttää muotoa.

Tietäminen on jumalallinen olotila, mutta suurin ilo tulee kokemisesta.

Oleminen tulee mahdolliseksi vain kokemisen kautta. Vain kokemalla voi tuntea autuutta ja rakkautta eli Jumalaa. Olkaa täydelliset sanoi Jeesus.

Jos otan sellaisen muodon, jonka uskon ihmisten voivan käsittää, ihmiset pakottavat minut siihen muotoon lopullisesti.

Ja jos satun ottamaan jonkin toisen muodon näyttäytyäkseni jollekin toiselle, edellinen väittää, etten olekkaan ilmestynyt sille toiselle, koska en ollut saman näköinen, enkä sanonut samoja asioita.

Jos näyttäytyisin Kaikkivaltiaana Jumalana, taivaan ja maan Herrana, ja siirtäisin vuoria todistaakseni sen, te epäilisitte: ”Olikohan se Saatana.”   Ja niin pitää ollakin, sillä Jumala ei paljasta jumaluuttaan ulkoisen havainnon vaan sisäisen kokemuksen kautta.

Ja kun sisäinen kokemus on paljastanut Jumalan olemuksen, ulkoinen havainto ei ole enää tarpeen.

Toisessa kohdassa hän toteaa myös sen, että tällainen esiintyminen olisi vapaan valinnan este, koska se pakottaisi monet sokeasti uskomaan.

Eräs neuvo Jumalalta: Rukous on luova teko. Rukoillessa kun sanot, että haluat jotakin, maailmankaikkeus toteaa, että niinhän sinä haluat, ja antaa sinulle juuri sen kokemuksen, haluamisen kokemuksen. Oikea rukous ei koskaan ole anelemista vaan kiitollisuuden osoittamista.

Kun kiität Jumalaa etukäteen siitä minkä päätät kokea todellisuudessasi, tunnustat itse asiassa sen olemassaolon. Kiitollisuus on siksi voimakkain rukous jonka Jumalalle voi esittää, vahvistus siitä, että olen vastannut jo ennen kuin pyyntö on esitetty. Pidä arvossa sitä minkä olet saanut.

Eli tämän jo Jeesus sanoo opetuksissaan, että kyllähän Jumala jo tietää, mitä te tarvitsette, ei teidän sitä tarvitse anella.

Kiitollinen asennoituminen elämää kohtaan johtaa automaattisesti meitä oikeisiin valintoihin. Ja näillä oikeilla valinnoilla me saavutamme kaiken sen mitä meidän tulee halutakin Jumalan meille antavan.

Nealin Jumala sanoo että: ” Kaikki se paha mikä sinua kohtaa on omaa syytäsi, omaa luomustasi, omaa vapaata valintaasi. Tuska on jumalattoman ajattelun tuotetta, ajatusvirhe. Virhe ei kuitenkaan ole toiminnan valinnassa, koska ei ole todellisuudessa väärää ja oikeaa valintaa, on vain valinta, virhe on kuitenkin siinä, että valinta nimetään pahaksi.

Sanomalla sitä pahaksi sanot myös itseäsi pahaksi, sillä sinä olet luonut sen.”

Eli meidän tulee ymmärtää, että kaikki valinnat joita teemme ovat oikeita, sen hetkisen oikeustajuntamme mukaisia, sillä harva tekee tietoisesti vääriä valintoja.

Paha on siis myös se, että pyrimme tekemään itsellemme hyviä valintoja, emmekä oikeamielisiä, mitä Jeesus opetuksissaan painotti.

Nealen Jumala sanoo: Syvin salaisuus on, että elämä ei ole etsimisprosessi vaan luomisprosessi.

Et löydä itseäsi, vaan luot itsesi uudelleen. Älä siksi yritä päästä perille kuka olet, vaan kuka haluat olla.

Sillä et pystyisi luomaan itseäsi ja kokemaan kuka olet, jos jo olisit se.

Neale: Jotkut sanovat, että elämä on koulua, että olemme maan päällä oppiaksemme tiettyjä asioita, onko näin?

Se on taas sitä teidän mytologiaanne ja perustuu ihmisen kokemukseen.

Eikö elämä olekkaan koulua?   Ei.  Miksi me sitten olemme täällä?   Muistaaksenne ja luodaksenne todellisen minänne uudelleen. Sinä et usko minua. Vaikka ei se minua haittaa.    Jos et halua luoda itseäsi sellaiseksi kuin todella olet, et voi sitä myöskään olla. Jos et pyri sisäänpäin, jäät ulkopuolelle.

Tässä on ehkä miettimisen paikka mitä hän tarkoittaa muistamisella ja uudelleen luomisella. Ehkä näin.

Samalla kun astuimme uuteen ruumistukseen, luovuimme Itsemme muistosta. Itsemme isolla iillä, jotta uudella persoonallisuudella olisi vapaat kädet takoa sampoaan yhä monimuotoisemmaksi, täydellisemmäksi niiden ihanteiden ja taipumusten eli leivisköiden avulla jotka edellisten elämien muistona meissä ilmenevät. 

Jos pelkästään hankimme paljon tietoa lukemalla, emmekä sovella sitä omassa elämässämme ihmiseksi kasvamisen luovaan toimintaan ei se meitä paljoakaan hyödytä.

Elämä jää pelkäksi koulun penkillä istumiseksi.

Voimme näin Joukahaisina kuluttaa kymmeniä elämiä paikallaan polkemiseen. ///

Nealen Jumala sanoo: On olemassa niitä, jotka sanovat, että olen antanut teille vapaan tahdon, mutta nämä samat ihmiset väittävät, että lähetän heidät helvettiin jos ette tottele minua.

Jos Jumala haluaisi lakiensa tiukkaa noudattamista, miksi hän sitten loi mahdollisuuden rikkoa niitä. Miten tahto voi olla vapaa jos se ei ole oma vaan jonkun toisen. Mikä vapaa tahto se sellainen on? Millaista vapautta se on jos kahdesta vaihtoehdosta valitsee toisen ja joutuu helvettiin.

Eikö se ole jumalanpilkkaa ja tee tyhjäksi kaikki todelliset suhteet välillämme. Sellaisten ajatusten esittäjät tekevät Jumalasta tekopyhän.

Neale: Olen käsittänyt puheistasi, ettei helvettiä ole olemassa ja siksi Hitlerkin pääsi taivaaseen, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Kyllä helvetti on olemassa, mutta se ei ole sitä mitä te luulette, ettekä te joudu kokemaan sitä niistä syistä joita teille esitetään.

Helvetti on ilon vastakohta, tyydytyksen tunteen puuttuminen. Taivas on itsensä toteuttamista. Mikä kostonhimoinen osa minua vaatisi, että alistaisin teidät kuvaamattoman piinalliseen iankaikkiseen kärsimykseen.

Neale: Mutta jos helvettiä ei ole, tarkoittaako se, että minä saan tehdä mitä haluan, toimia niin kuin tahdon, tehdä minkä tahansa teon ilman rangaistuksen pelkoa?

Tarvitsetko sinä pelkoa ennen kuin osaat olla ja toimia oikein. Pitääkö sinua uhkailla ennen kuin olet hyvä?

Kyllä sinä voit tehdä niin kuin tahdot ilman rangaistuksen pelkoa. Ja toteuttaa omaa itseäsi. Voi kuitenkin olla hyödyllistä tuntea tiettyjen valintojen seuraukset.

Jos päätät uskoa Jumalaan, joka jotain vaatii sinulta ja jos ei sitä saa, rankaisee sinua, päätät uskoa vähäisempään Jumalaan kuin minä.

Minä en kaipaa teidän tottelevaisuuttanne. Sitä kaipaavat vain tyrannimaiset hallitsijat alamaisiltaan, ei Jumala.

Te ihmiset olette jostain kummasta keksineet, että kieltäytyminen ja kilvoittelu on jumalallista ja että on taivaallista olla nauttimatta elämästä. Kieltäytyminen on sinun mielestäsi hyvyyttä.

Neale: Onko se paha asia.   Ei se ole hyvä eikä paha. Se on kieltämistä. Enimmän ajan olet kahden vaiheilla.

Kiellät itseltäsi sitä sun tätä, koska sanot itsellesi, että niin sinun odotetaan tekevän. Sitten sanot itsellesi, että se on hyvä, vaikka  ihmettelet miksi sinulla ei kuitenkaan ole hyvä olo. Ensimmäiseksi sinun on lakattava tuomitsemasta itseäsi tällä tavalla. Keskity kurinalaisesti kuitenkin ylevimpiin luoviin ajatuksiisi.

Hyvä olo osoittaa, että viimeksi ajateltu ajatus oli totuus, että viimeksi sanottu sana oli viisaus, että viimeksi tehty teko oli rakkaus.

Jotkut teistä sanovat, ettei Jumalaa voi tuntea ennen kuin on voittanut kaikki maalliset intohimot.

Riittää kuitenkin, että ymmärtää ja hyväksyy ne.

Jos jotakin ryhtyy vastustamaan, se pysyy, mutta jos sitä vain tarkkailee, se katoaa olemattomiin jos halumme on olla se mikä todella olemme.

Usein henkilö jonka te sanotte valinneen henkisen elämän näyttää kieltäytyneen maallisista intohimoista, kaikista inhimillisistä haluista.

Todellisuudessa hän on ymmärtänyt ne, tajunnut harhakäsityksensä ja etääntynyt niistä intohimoista, jotka eivät palvele häntä.

Tiedät olevasi lähestymässä mestarin tasoa, kun näet halukkuuden ja kokemisen välisen kuilun kapenevan. Mestari luo tässä ja nyt.

Koko ajan hän kuitenkin rakastaa harhaansa, joka on tuonut hänelle mahdollisuuden olla täysin vapaa. Intohimot ovat tekemisen rakkautta.

Ne ovat Jumala, joka haluaa tulla sanomaan ”terve”. Ne ovat johtaneet meidät välttämättömiin kokemuksiin.

Minä olen, mutta kokemuksen kautta minä Jumala tiedän mitä minä todella olen, eli kokeminen tuo olemisen riemun.

Jumala siis peilaa itseään meissä, mutta rikkoo sen peilin, jos siinä oleva kuva ei ole vielä täydellinen, ja luo taas uuden peilin.

Henki pyrkii kohti korkeinta täydellisyyden ja rakkauden muotoa. Henki ei tuomitse sitä mikä on vielä epätäydellistä, vaan siunaa sen, sillä se tietää, että vain ymmärtämällä ja kokemalla epätäydellisyyden voi ymmärtää ja kokea lopulta täydellisyyden.

Ovathan ne meidän epätäydellisyytemme kunniavieraina Jeesuksen kertomassa kuninkaanpojan häissäkin kuin myös Kalevalan pohjolan häissä.

Ne ovat olleet ne meidän parhaat opettajamme.

Niinhän se on, että jos me vastustamme ja tuomitsemme sen minkä vielä pahana näemme osoittaa se, ettemme vielä ymmärrä sen merkitystä elämässämme.

Todellisuudessa emme kieltäytymällä pääse pahasta eroon, sillä se mitä vastustamme pysyy. Jos haluamme päästä jostain eroon meidän tulee vain valita tai nähdä toisin. Siten me siirrymme kohti jotakin, emme tietoisesti pois jostakin.

Tämä Nealen Jumala on hyvin ruusuristiläinen teosofi opetuksissaan. Hän sanoo, että jos haluat Kristukseksi, toimi niin kuin Kristus jokaisena päivänä, joka ikisenä minuuttina. Kyllä sinä osaat.  Jeesus on näyttänyt tien ja antanut ohjeet, kuinka tulee menetellä.

Minä olen se pieni ääni sisässäsi, joka tietää mihin päin pitää kulkea, mikä polku valita, mikä vastaus antaa, mikä toiminta toteuttaa, mikä todellisuus luoda.

Kuuntele vain minua. ///

Toinen kirja onkin paljon räväkämpi kaikin puolin, ja siksi se onkin väriltäänkin punainen. Siinä Jumala kovalla kädellä ravistelee ihmisten ennakkoluuloja ja piintyneitä oikeuskäsityksiä, yhteiskunnallisia arvoja, aikakäsitettä, koululaitosta, seksiä hyvin vapaasti, että Nealen pitää välillä toppuutella, etteihän Jumala voi niin puhua ja käyttää sellaista kieltä.

Sitten hän puhuu suvaitsevuudesta, politiikasta ja maailmanlaajuisista ongelmista hyvin terveellä ja hyväksyttävällä tavalla.

Täytyy vain ymmärtää mikä joidenkin Hänenkin näennäisesti täysin väärien opetusten takana piilee.

Otetaanpa esimerkiksi Hitlerin taivaaseen pääsy, josta jo aiemmin mainittiin, ja josta jokaisella on varmaan oma vahva käsityksensä.

Hyvässä tarkoituksessahan tehdään eniten pahaa maailmassa, ja jos ihmisellä on hyvä tarkoitus, kuinka voimme häntä tuomita.

Hitlerkin luuli tekevänsä hyvää, ja tämä hänen hyvä syntyi Saksan kansan yhteisestä ryhmätietoisuudesta.

Tietoisuus erillisyydestä, ylemmyydestä, meidän asettumisesta heitä vastaan, siitä seuraa myötätunnon katoaminen suuressa mittakaavassa ja siitä taas omantunnon katoaminen ja tuloksena on Hitler, meissäkin.

Kun taas tietoisuus jumalallisesta veljeydestä, ykseydestä yhtenäisyydessä, kun tuska on meidän, eikä vain teidän se luo Kristuksen.

Kauhistuttavuus ei ole Hitlerin ihmiskuntaan kohdistamissa teoissa, vaan siinä, että ihmiskunta salli hänen tehdä niin.

Hämmästyttävintä ei suinkaan ole se, että maailmaan tuli Hitler, vaan se, että niin moni kannatti häntä.

Häpeällisintä ei ole se, että Hitler tapatti miljoonia juutalaisia, vaan se, että miljoonia juutalaisia piti tappaa ennen kuin ilmiö Hitler pysäytettiin.

Hitler kokemuksen tarkoitus oli näyttää ihmiskunnalle millainen se on. Hän syntyi teidän yhteisestä tietoisuudestamme, eikä olisi voinut olla olemassa ilman teitä.

Monen vuoden ajan miljoonat ihmiset ajattelivat hänen olevan oikeassa, kuinka hän itse olisi silloin voinut ajatella toisin. Hän johti vain kansan siihen mihin se halusikin.

Jos tuomitsette yhden, tuomitsette kaikki, millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan, sanoi Jeesus.

Näitä Hitlereitä liikkuu keskuudessamme aina, jotka ovat valmiit olemaan kanavina voimakkaille negatiivisille yhteistajunnoille.

Edelleen ihmiskunnassa vaaka on kallistuneena väkivallan puolelle, kun vaakakupin toisella puolella on rakkaus.

Seksin jonka tarkoituksena on lähentämällä ja yhdistämällä ihmisiä saada kasvatettua ihmiskuntaa kohti todellista rakkautta, on yleisesti leimattu häpeälliseksi ja synnilliseksi.

Nealen Jumala tähdentää ihmisen kaikkien myönteisten kokemusten tärkeyttä, joista seksuaalisuudella on huomattava osuutensa niissä.

Kuitenkin jos rakkaus puuttuu, kokemuksen tärkein osatekijä on poissa, oli sitten kysymys seksistä tai spagetista tai lihapullista, jotka valmistetaan ja syödään ilman rakkautta.

Uskovaiset jotka pitävät näissäkin asioissa ilakointia syntinä, kauhistuvat varmaan tämän Jumalan ihmismyönteistä vapaamielistä suhtautumista seksiin.

Neale kysyykin Jumalaltaan: Jos seksi on niin suurenmoinen osa ihmisen kokemusmaailmaa, miksi niin monet henkiset opettajat puhuvat pidättäytymisen puolesta? Ja miksi niin monet mestarit ovat eläneet selibaatissa?

Samasta syystä kuin useimmat heistä elävät yksinkertaisesti. Ne jotka kohoavat korkealle ymmärtämisen tasolle, osaavat saattaa ruumiilliset halunsa tasapainoon sielun ja hengen kanssa.

Se ei merkitse sitä, että he joutuvat luopumaan sellaisesta jota edelleen arvostavat, vaan se on kuin torjuisi tarjotun toisen  jälkiruoka annoksen. Ei siksi etteikö se olisi hyvää tai herkullista, vaan siksi, että siitä on tullut kylläiseksi.

Nauti kaikesta, mutta älä tarvitse mitään.

Seksuaalisesti aktiiviset ihmiset eivät ole huonommassa asemassa valaistumista kohti pyrittäessä, eivätkä henkisesti kehittymättömämpiä kuin seksuaalisesti passiiviset.

Ja jos minun luomaani sanotaan epäpyhäksi, miksi sanotaan silloin Minua.

Koululaitoksesta puheen ollen Jumala neuvoo Nealia tutkimaan Steinerin kirjoituksia, ja hänen kehittämäänsä koulumenetelmää.

Kyllähän minä niistä kouluista tiedän. Onko tämä mainos Neale kysyy.

Tämä on havainto, sillä Steinerin malli toimii, jos otetaan huomioon mihin ihmisrodun tulee pyrkiä.

Sitten Jumala ruotii kovalla kädellä rahamaailman ja poliittisen maailman mädännäisyyttä. Mutta tuo hyvät mallit kuinka kaikki pitäisi järjestää, jotta vahvimman vallalle tulisi loppu, ja voiman ja pelon käyttö lakkaisivat.

Tätäkö me pelkäämme. Jatkammeko siis entiseen malliin, ja valitsemme vapaasti kärsimyksemme, vai ymmärrämmekö jo tehdä niistä lopun.    Tästä näissä kirjoissa on kyse.

Ehkäpä suuri yleisö Jumalan nimissä näiden kirjojen myötä omaksuu jumalaiset eli teosofiset viisaudet.

Ja tuntuukin kuin uusi aalto teosofian tunnetuksi tekemisessä näin pyyhkäisisi maailmaa.

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.04 | 23:37

Kiitos Kauno, että jaksat tositietoa levittää !

...
20.03 | 11:34

Mahtavaa Kauno!
Juuri tällaista tarvitaan nykyaikana. Olen kirjoittanut vertailevan tutkielman budhismin ja kristinuskon yhtäläisyyksistä Jos kiinnostaa lähetän

...
22.01 | 02:34

Onko kirjasi ostettavissa ?

...
18.01 | 15:51

Ne eivät olleet ilmeisesti perusteltuja, ja ketä totuudenetsijää hyödyttää lukea kritiikkiä, ilman, että se on perusteltua faktoihin, jotka voidaan todeta.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS