Nämä autuuden julistukset muodostavat kuin pyramidin jossa on neljä eri tasoa ja viides on huippu, hengen valtakunnan ahdas portti.
Suuri, niinsanottu Keopsin pyramidi, rakennettiin salaisen opin mukaan jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten vanhan ajan vihkimysmenoja varten. Täällä pyramidi mysteerio-koulussa ihminen myös viiden vihkimyksen eli askeleen kautta saavutti
inhimillisen täydellisyyden eli viis-astui. Tietämättömyyshän on suurin este tiellämme.
Nämä tasot kuvaavat ihmisen alemman
olemuspuolen prinsiippejä joiden puhdistamiseksi nämä autuudenjulistukset ovat annetut. Puhdistuksen tie jokaisen on kuljettava, joka haluaa syvempää tietoa elämästä saada. Tietoon ei ole turvallisia oikopolkuja.
Alimpana meissä on tämä aineen eli mammonan maailma. Tämä taso voitetaan kun meistä tulee oikeamielisiä köyhiä. Ja mitä
se tarkoittaa ?
Se tarkoittaa sitä että mielessämme luovumme omistamasta mitään, niin mammonakin päästää pikkuhiljaa otteensa meistä.
Näin oikea mielen asenne omistamiseen vapauttaa meidät aineellisuuden synnyttämästä kahleesta: köyhyyden pelosta, joka on rikkauden himoakin pahempi asia.
Omistamisen oikeus se totuudenetsijääkin vielä pisimpään kahlitsee, ja sehän ei ole mammonan määristä riippuvainen asia. Omistamisen oikeudesta ne suurimmat ristiriidatkin ja sodat syntyvät. Sanotaankin että
vanhassa liitossa vaadittiin oikeuksia, uudessa niistä luovutaan.
Oikeuksista luopuminen tekee meistä oikeamielisen eli oikealla tavalla köyhän
ja sen myötä rauhan rakentajan. Näin ponnistamme irti mammonan maailman vetovoimasta, joka on ensimmäinen ja tärkein askeleemme henkisellä tiellä.
Siinä onnistuessamme olemme suuren valtakunnan hallitsijoita. Silloin olemme todellisesti rikkaita, silloin myös mammonan maailma meitä palvelee. Siitä on tullut silloin astinlautamme. Meistä tulee silloin myös todellisia alkemistejä:
muutamme lyijyn kullaksi.----
Toinen taso eli eetterimaailma on voimien maailma, jolta käsin saavat voimansa fyysisenkin maailman tapahtumat. Tapio Rautavaara ihmettelee laulussaan
kun niin outo voima sodat esiin marssittaa.
Niin kauanhan ne voimat ovat outoja kun emme niitä itsessämme tunnista ja hallitse. Omassa maailmassammekin on niin kauan ristiriitaa
ja sotaa kun suostumme sotimaan. Meitä suututetaan niin kauan kun suostumme suuttumaan.
Lempeydellä voimme rauhoittaa raivoavan ihmisen niin itsessämme
kuin muissakin.
Lempeys on aktiivista rauhanrakentamista joka saa voimansa anteeksiannosta. Senhän me jokainen olemme kokeneet.
Lämpö, lempeys on suurempi voima aina kuin jäätävä myrsky. Muistattehan tarinan päivänsäteestä ja tuulesta jotka kävivät kilpasille kumpi saa riisuttua turkin ihmiseltä.
Mitä kovempana myrskynä tuuli yritti sitä tiukempaan vain veti ihminen turkkia ympärilleen. Päivänsäde lämmöllään hetkessä vapautti hänet siitä.
Tämä lempeys joka ilmenee lämpönä tulee sydämestämme, puhtaasta sydämestä.
Sydämestähän tulee
ulos myös kaikenlainen paha: pahat ajatukset, pilkka, vääryys, kierous ym. jotka johtuvat alemmasta itsestämme, itsekkyydestämme.
Tästähän
meidän tulisi pystyä luopumaan, jotta lempikin muuttuisi meissä puhtaaksi rakkaudeksi. Mutta luopumisen me koemme yleensä menetyksenä, monasti kipeänäkin, jota seuraa suru ja murhe, etenkin menetettyämme läheisen
omaisen.
Itsekkyydestä luopuminen eli sydämen puhdistaminen ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Me koemme aluksi tyhjyyden tunnetta ja hiljaista murhetta, sillä
ne elementtaalit joita olemme itseemme haluillamme ja tottumuksillamme synnyttäneet eivät helpolla luovu olemassaolostaan.
Kuolema tuottaa aina surua ja murhetta.
Mutta tästä murheesta vapauttaa meidät armelias lohduttaja ajatus. Ajatus joka saa sydämen ymmärtämään ettei sen mistään todellisesta tarvitsekkaan luopua, vaan ainoastaan harhasta joka on kahlinnut tajuntaa
ja estänyt sitä totuutta eli Jumalaa näkemästä.
Nähdä Jumala ei kuitenkaan ole sama kuin jonkun filosofisen totuuden ymmärtäminen,
vaan se on elämän hengen eli totuuden elämän, rakkauden, persoonallista kokemista. Silloin myös olemme saavuttaneet sen elävän veden lähteen, sen oikeamielisen kirkkaan elämänkatsomuksen joka voi polttavan
janomme sammuttaa.
Silloin olemme laupiaita armeliaita samarialaisia joilla on aina mukana elävää vettä tarjolla niille jotka harhailevat tietämättömyyden
erämaassa, elämää janoten, mutta vailla tietoista suuntaa sen lähteelle.
Sanonta että tietäminen on taitamista, käsittämistä, oikeamielistä
tekoa täällä mammonan maailman parissa; tämän nämä autuudenjulistukset jo järjestyksellään osoittavat.
Ennen aina ihmettelinkin
miksi tämä oikeamielinen on kahteen kertaan näissä julistuksissa.
Jeesus on halunnut ilmeisesti painottaa sen seikan tärkeyttä, että sydämen ja
pään yhteistyö ei onnistu ellei käsi ole valmis toteuttamaan sitä täällä aineen maailmassa asti. Siksi voimme vetää näiden tasojen välille yhdistävän viivan. ----
Tässä on nyt yhdellä tavalla esitettynä Jeesuksen antama kuva siitä minkälaisia meidän tulisi olla jotta omaisimme avaimen hengen valtakuntaan.
Jokapäiväisessä elämässähän nämä kaikki tasot toimivat meissä hienosti yhteistyössä kun emme vain anna minkään tason päästä alistamaan
ja hallitsemaan muita. ----
Nyt moni saattaa ajatella että tämä mitä Jeesus näin on esittänyt ainakin minun osaltani on mahdotonta, minusta ei tällaista
pyhimystä veistetä kirveelläkään.
Kuitenkin jokainen meistä on jo veistämässä näitä tasoja itsessään. Jokainen etenee
omalla vauhdillaan. Toinen huhkii urakalla toinen tuntivauhdilla. jotkut pitävät ruokatuntia ja osa on sairas- tai vuosilomalla. Mutta työsuhde säilyy.
Työttömyyttä
ei tällä työmaalla esiinny, ja työt edistyvät yleensä piirrustusten mukaisesti. Työ tekijäänsä opettaa, mutta jos tulee kiperiä paikkoja voi aina pyytää mestarilta neuvoja.
Ja meillä jokaisellahan on työnjohtajamme, jota ainakin minun nuoruudessa sanottiin mestariksi. Tämä mestari näkymättömissä aina seuraa työtämme
ja auttaa jos hänet apuun kutsumme.
Kalevalassa Ilmarinen on hyvä esimerkki tästä korkeamman minän kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä
puhdistuksen tiellä. Yksin emme tällä työmaalla siis ole. Yksinäisyyden tunne johtuu vain tajuntamme rajoittuneisuudesta. Mitä vapaampi se on, sitä enemmän meillä on kontakteja itseemme kuin ympäristöömmekin.
----
Jos täältä taivasten valtakunnan portista suuntautuisi ennen aikojaan liian voimakas valonsäde persoonallisuuteemme, valaisisi se ja poistaisi ja polttaisi kaiken
pimeyden ja pahan kahleet välittömästi ympäriltämme.
Meille tapahtuisi sama kuin perhosen toukalle jolta katkottaisiin esteet ettei sen tarvitsisi omin ponnistuksin
kuoriutua. Siitä tulisi lentokyvytön. Siksi luonto suojaa meitä ennenaikaiselta valaistumiselta, eikä ole viisasta mennä itse tiirikoimaan porttia.
Mekin saamme
kerran nousta perhosen tavoin siivillemme, kun olemme kahleistamme ponnistelleet irti ja kasvattaneet sellaiset ominaisuudet itsessämme jotka maan vetovoimasta vapauttavat.
Muistan
kun omat pojankoltiaiseni rakastuivat ensikertoja , niin heistähän tuli kuin pieniä enkeleitä entiseensä verrattuna jalat oli selvästi irti maasta. Niin suuri vaikutus sillä oli alempaan luontoon.
Eräs vanha ystävämme vielä kahdeksankymppisenä sai kokea lähes pakahduttavan autuaallisia rakkauden tunteita taivasten portinraosta tulleista säteistä. Tämä taivaallinen
ilo, onni ja autuus on meitä jokaista odottamassa kun vain poistamme esteet itsestämme sen tulemiselle.
Jumalainen puolemme kärsivällisellä innolla odottaa sitä päivää
jolloin se saa ottaa meidät syliinsä ja herättää meidät tästä unestamme.
Tämä oma epätäydellisyytemmehän on se metalli
josta taivasten valtakunnan avain taotaan. Alasin on jokapäiväinen elämämme, josta juuri olette tunnin taas täällä viettäneet ja toivottavasti hyvin avaintanne takoneet.