Ymmärryksen valon syttyminen meissä

Jeesus joka näytti meille tien ja antoi avaimen sanoi: ”Te löydätte valtakunnan sisältänne, sydämestänne”. Sinne se avain on  suunnattava, ja se avain on,  meidän ymmärryksemme.

Se ei ole vain meidän älymme tai tunteemme jolla se aukaistaan, vaan ymmärrys on paljon enemmän. Siinä on inhimillinen ajatus ja tunne yhtyneenä aktiivisessa toiminnassa. Niiden yhteistoiminta  on kuin generaattori joka sytyttää ymmärryksen valon, jumalaisen tahdon eli todellisen uskon meissä. Jeesus puhui usein tästä ymmärryksen valosta. Jeesus sanoo sitä myös järjen valoksi, koska jumalainen järjen tuli meitä silloin valaisee.

Jeesus sanoi: ”Ettekö vieläkään ymmärrä, ettekö käsitä? Onko teidän sydämenne paatunut?  ”Aina kun joku kuulee sanoman Valtakunnasta, eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty.

Lapsissa me aistimme tätä valoa, vaikka se on vielä uinuvana kuin kehdossaan, johon maailman myrskyt eivät vielä ulotu. He tuovat aina kappaleen taivasta tullessaan.

Ellette tule lasten kaltaisiksi ette pääse taivasten valtakuntaan. Mitähän Jeesus sillä tarkoitti.            

Pieni lapsi viettää vielä suurimman osan ajastaan taivasten valtakunnassa.  

-  Herääminen sieltä tänne on aina pieni shokki.    -

Suomen kieli, kuten tiedätte, on hyvin viisas sanoissaan. Kun tarkastelemme avain sanaa, joka määrätyssä mielessä on myös meille avainsana, niin huomaamme siihen paljon viisautta kätketyn.

Sen voimme jakaa näin kysymykseksi   a-vai-n.   Mehän olemme täällä hyvän- ja pahantiedon koulussa jatkuvasti valintojen edessä, kuin tien haarassa kumpaa kulkea aata vai ennää.

Koska emme aina vielä tiedä kumpi tässä dualistisessa maailmassa on hyvä ja kumpi paha niin silloin oikea avain on tarpeen.

Voimme tässä kysyä myös mikä on tämän dualistisen elämän a ja o alku ja loppu alfa ja omega. Miksi tässä sitten on N eikä O niin kuin omega tai L niinkuin loppu.

Siksi että suomen vanhat tietäjät tahtovat viestiä meille että loppua ei todellisuudessa ole, vaan kiinnittäkää huomionne aahan vain: a-vain.

He sanovat: "Joka näkee lopun alussa on raottanut ikuisuuden verhoa", eli raottanut taivasten valtakunnan porttia. Hän on silloin hetkeksi päässyt kurkistamaan tämän ajallisen dualismin yläpuolelle, ikuisuuteen, joka saa yleensä ihmisen tekemään elämässään täyskäännöksen, ja palaamaan tuhlaajapojan tavoin takaisin isänsä kotiin, josta tänne hyvän- ja pahantiedon kouluun aikoinaan läksi.

Huomatkaa vielä että tässä Aassa on tuo poikkiviiva keskellä joka kuvaa tuonen virtaa Kalevalassa joka meidän on ylitettävä täällä eläissämme jotta vapaudumme tästä dualismista ja ettemme kuolle kullessamme vaan pääsemme jo eläissämme Taivasten Valtakuntaan eli tähän ylempään kolmioon. Tähän Aahamme on kuvattu tuo viuhka joka kuvaa Tulista Kokkoa eli Pyhää-Henkeä, joka tulee avuksemme tuonenvirralle ja pyydystää suuren suomuhauen puolestamme joka muuten saattaisi meidät kuollessamme kuolemaan.