Pieni osa esitelmästäni: Taivasten Valtakunnan Avain
Mehän opimme
päivittäin uusia asioita ja siinähän ei sinään ole mitään ihmeellistä, mutta kun oivallamme ihan uuden asian, tuo se mukanaan ihan'uuden. Oivallushan ei ole pelkkä älyllinen tapahtuma,
vaan se tempaa myös meidän tunnepuolemme mukaansa. Ihan uuden vitsin oivallushan saa meidät jopa ääneen nauramaan. Toista kertaa se ei enää niin naurata.
Kun korkeampi minuutemme ilmaisee itseään meille, eli kun taivasten valtakunnan portin avaimenreiästä pilkahtaa valonsäde ymmärrykseemme oivalluksena, tuo se aina riemun ja ihanuuden tullessaan.
Mutta siinä voidaan havaita vieläkin enemmän: se herättää meissä myös tahdon, todelliseen hyvään perustuvan hyvän tahdon. Se tuo kuin voiman tullessaan,
joka saa meidät ilolla toimimaan ja iloitsemaan siitä että tiedämme. Siinä ajatus, tunne ja tahto valaistuu ja aktivoituu samalla kertaa.
Tiedosta syntyvä usko on elävää tekoa. Kutsutusta valituksi ihminen tulee kun hänen älyllinen kutsumuksensa johtaa elävään elämään, viisauksien
käsittämiseen, eli niin kuin tämä sana sanoo: niiden toteuttamiseen käsien eli tekojen ja toiminnan kautta. Sen myötä meidät puetaan häävaatteisiin.
Jeesus sanoo:" Ei se joka vain sanoo Herra Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan se joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Hiljaisuuden äänessä sanotaan: Sinä et voi kulkea tiellä, ennen kuin itse olet tullut tuoksi tieksi.
Se on siis oman elämänsä
alttiiksi pistämistä, ojentautumista henkisen elämän lakien mukaisuuteen. Siitä seuraava sydämen ilo, on merkkinä hengen vaikutuksesta sieluumme. Sydämen ilo lienee aina hengen kosketusta persoonallisuuteemme.
Tämä ilohan ei ole avain, mutta se se osoittaa, että avainta on kierretty, ja ettei se portin avautuminenkaan enää kaukana ole. Myös voimakas epäitsekäs tuska
ja epätoivo ihmiskunnan puolesta voi portin avata.----