Miksi sairastamme? Miksi toiset sairastavat enemmän kuin toiset? Miksi on monenlaisia sairauksia. Miksi on kärsimyksiä. Miksi, miksi, miksi......
On sanonta: "Ihminen päättää, Jumala säätää". Voiko ihminen päättää olla sairastamatta? Vai onko sairaus kohtalossamme, jota Jumala säätelee?
On hyvä, että pikkulapsen tavoin vielä osaamme ihmetellä miksi mikäkin on elämässämme, sillä vain kysyvä löytää, kolkuttavalle avataan.
On sanonta, että paha, kärsimys on maailmassa niin kauan kun sitä tarvitaan. Miksi siis tarvitsemme kärsimystä sairautena?
Tämä elämämme
on hyvän ja pahan koulu tällä fyysisellä tasolla. Me opimme hyvän tuntemaan kun tunnemme mikä on pahaa. Olemme siksi tulleet tähän dualismin kouluun, että vapautuisimme sekä pahasta että hyvästä
eli dualismista ja löytäisimme tosihyvän eli ykseyden.
Siksi meillä on sairautta ja kärsimystä jotta tajuntamme kasvaisi ymmärtämään ja siten toimimaan
elämän eettisten lainalaisuuksien mukaan jotta "meillä olisi lampussa valo kun ylkä saapuu".
"Jos te olette vähässä uskollisia niin minä panen teidät
paljon haltijoiksi". Eli meidän jokapäiväinen elämämme on se sisäinen koulu, jossa opettelemme elämään elämän lakien mukaisesti, sen myötä sairaudetkin poistuvat elämästämme.
Mihin sitten parantajia ja lääkäreitä tarvitaan?
Jeesuskin paransi sairaita, mutta sanoi aina mene äläkä enää
syntiä tee. Älä enää tee niitä elämänvastaisia tekoja jotka johtavat kärsimyksiin. Tällä tavoin vapaudumme pikku hiljaa sairauksista, joita jokaisella on velkana "selkärepussaan". Niillä joilla
on paljon voimia makselevat suuria velkojaan pois kerralla.
Mutta meidän ei enää tarvitse kärsimyksin maksaa velkojamme. Jos opimme antamaan anteeksi, niin elämäkin
antaa meille anteeksi velkojamme.
Anteeksi antaminen voi tapahtua monin tavoin. Jos näemme jossain ihmisessä pahan taipumuksen, emmekä häntä siitä tuomitse vaan
koitamme häntä ymmärtää on yksi tapa. Jos joku on minulle paha, niin minä olen hänelle hyvä ja hänestäkin tulee hyvä, kuten Laotse opetti. Niin kauan kun vielä pahaa pidämme pahana, emme sitä
vielä ymmärrä ja meissä hallitsee vielä tuomion henki eikä Pyhä-henki.
Näitä esimerkkejä voitaisiin jatkaa paljonkin ja osoittaa kuinka voimme olla
oma parantajamme. Mutta aina on jos vain on mahdollista löytää parantaja joka voi kärsimyksen poistaa, mutta sen jälkeen muistaa, etten enää "syntiä" tee.
Meidän
aikanakin on ollut parantajia jotka Jeesuksen tavoin ovat pystyneet auttamaan ihmisiä paranemaan. Yksi minun tietämiä ja kokemiani oli Tapio Kaitaharju, joka kävi ihmisen luona näkymättömän eetterimaailman kautta parantamassa
jos häneltä apua pyysi.
Hän pystyi menemään pitkienkin matkojen päähän katsomaan miten ihminen voitiin parantaa. Sairaus näkyy näkymättömässä
eetteri eli ihmisen voimaruumiissa johon akupunktiollakin voidaan vaikuttaa. Siellä operoimalla fyysinenkin ruumis paranee.
Tätä voidaan sanoa henkiparantamiseksikin johon vain
tietäjä pystyy. Kaitaharju paransi anoppini jolle lääkärit eivät syövän takia antaneet enää pitkääkään elinaikaa. Anoppi eli kuitenkin Kaitaharjun ansiosta vielä 7 tervettä vuotta.
Erästä tuttavaamme hän ei saanut parantaa karmallisista syistä johtuen.
Poikamme jolla oli niin paha issias ettei pystynyt enää autoakaan ajamaan eikä sairausvakuutus
maksanut enää vuoden jälkeen ellei menisi leikattavaksi niin tuttavamme joka parantaa akupunktiolla sai viidellä kerralla issiaan häviämään.
Tietäjä
Pekka Ervast joka olisi voinut ihmisiä parantaa halusi ihmisten oppia parantamaan itse itsensä ja opetti Suomen kansaa miten sen itse kukin pystyy tekemään. Hänen kirjojaan on toistasataa joita voi vielä lainastoista lainata.
Pekka Ervast kirjoitti "joutsenlaulunaan" romaanin Suuri Seikkailu, jossa hän kuvaa kuinka hän meni Kaliforniaan ja tapasi siellä prof. Batoryn joka oli ollut jossain aikaisemmassa inkarnaatiossaan
apostoli Paavali.
Älkää tätä uskoko ettette ole usko'vainen, sillä Suomen kielikin jo vähättellee sellaista sanapäätteessään vainen. Kuitenkin
jos epäilette tietäjien sanoja, ette pääse sitä tietämäänkään. Minut sai tästä vakuuttuneeksi Ervastin esoteerisen koulun oppilas joille hän oli kertonut tästä kokemuksestaan. Tietäjä
ei voi valehdella, eikä nähdä ja ymmärtää väärin.
Kansalle kerrotaan kaikki vertauskuvina kuten tässä romaanina. Jeesuskin puhui kansalle vain vertauskuvin
mutta opetuslasten silmät hän avasi ymmärtämään kirjoituksia.