Olemme tuhlaajapojan tavoin lähteneet Isämme kodista perintöosamme mukanamme, eli olemme erkaantuneet ykseydestä, Isän helmasta ja langenneet "vapaaehtoisesti" tänne
dualistiseen maailmaan, tietämättömyyteen eli kirkollisesti sanottuna syntiin.
Tietämättömyyshän on suurin paha ja synti, mistä kaikki muut pahat
ovat seurausta. Olemme näin päätyneet tuhlaajapoikina saastaiseen sikolättiin eli tietämättömyyteen. Syömään sikojen eli eläimellisyytemme kanssa samasta kaukalosta.
Tarvitsemme kaikki samat vaikeat kokemukset kuin tuhlaajapoika oppiaksemme tämänmaailman hyvän ja pahan kautta elämäntotuuden eli totuudenmukaisen hyvän tuntemaan.
Persoonallinen hyvähän vain porkkanan tavoin viekoittelee tätä aasia eteenpäin kulkemaan ja pettymys pettymykseltä oppimaan.
Kaikki hyvä osoittautui vain illuusioksi lopulta tuhlaajapojankin mielessä. Ainoa mikä enää tuntui todelliselta hyvältä oli muisto Isän- eli lapsuudenkodista, jossa hän oli saanut vain rakkautta
osakseen.
Sinne hän päätti palata takaisin, tosin täysin muuttuneena, elämänkokemuksista rikastuneena nyt todellisen hyvän aavistaen ymmärryksellään.
Ja mikä riemu ja juhla olikaan hänen paluunsa kotiin. Nyt hän osasi iloita siitä, että oli koti, taivaallinen koti.
Nyt hänen ymmärryksensä oli
kasvanut arvostamaan sitä mikä oli elämässä tosihyvää ja mikä vain persoonallista oman hyvän tavoittelua.
Kun me tuhlaajapojan tavoin olemme
saaneet tarpeeksemme sikojemme hoivaamisesta ja ruokkimisesta ja päättäneet palata kotiin, harmittaa meitä yleensä ensimmäiseksi, että olemme näinkin kauan tuhlanneet elämästämme jonninjoutavuuksiin ja
päätämme nyt sitten lähteä oikein juoksujalkaa kotia kohti ja kompastumme tietysti ensimmäiseen kiveen.
Mutta silloin tapahtuu kummallista. Me emme lähdekään
enää suin päin jatkamaan niin kuin ehkä ennen, jolloin löimme jatkuvasti niinsanotusti päätä seinään, vaan ymmärryksemme nyt maaäidin syleilyssä oivaltaa että tässä oli selvä
viesti minulle, että otahan rauhallisesti.
Ja niin me alamme kuuntelemaan ja huomioimaan tämän näkymättömän opastajamme viestejä ymmärryksellämme.
Meille ohjautuu kuin sattumalta eteen kirja josta saamme juuri ne tiedot joita olemme kaivanneet, tai luemme lehdestä esitelmästä joka kiinnostaa ja pikkuhiljaa huomaamme olevamme tiellä jolla näyttää olevan monia kulkijoita.
KM