Valo sisältää kaikki värit ja energiat.

Kaikki elämme valosta. Valo on kaiken elämän lähtökohta. "Ja Jumala sanoi: "Tulkoon Valkeus ja Valkeus tuli". Kaikki on luotu valosta mikä luotu on. Pimeys joutuu karttamaan valoa, ettei sen olemattomuus paljastuisi. Ihminen voi elää fyysisesti täysin valolla. Monet ovat vuosia eläneet ilman muuta ravintoa.

Esitelmä omasta kokemuksestani valoravinnosta, oltuani 50 vrk. syömättä.

Mutta mennäkseni suoraan esitelmän aiheeseen:

Valoravintohan ei tarkoita yksin fyysisestä ruuasta pidättäytymistä. Ovathan valoisat ajatuksemme myös mentaalipuolemme ravintoa ja rakkaudelliset tunteet emotionaalista ravintoa. Ja sanotaanhan että kauneus on puoli ruokaa ja kiinalainen sanonta on, että yksi hyvä sana lähimmäiselle lämmittää kolme talvikuukautta.

Mitä on tämä hyvyys, joka ilmenee moninaisena valona ja voi elättää fyysisestikin meitä, se voi myös valaista pimeän tajuntamme, ja voi nostaa meidät jopa kuolemattomaan elämään.

Valo ja sen eri muodot, energiat meidän aurinkokunnassamme tulevat meille auringon kautta. Voidaan siksi sanoa, että elämme aurinko- eli valoenergialla. Hänessä Jumalassamme me elämme, liikumme ja olemme. Voimme siksi kutsua valoravintoon pyrkimystä myös Pyhän Hengen tieksi.

Pyhän Hengen tiellä kun opettelemme elämään, opimmekin kuolemaan. Meidänhän ei tarvitsisi enää syntyä tai kuolla, jos emme haluaisi. Meidän persoonalliset halumme pitävät kuitenkin meidät vielä tiukasti kiinni tässä jälleensyntymien pyörässä.

Meillä on vielä monenlaiset väärät käsitykset elämästä ja kuolemasta. Siksi meidän on vielä käytävä tätä hyvän- ja pahatiedon koulua, koska emme vielä ymmärrä syntyjä syviä. Olemme melko varmoja esimerkiksi jos emme syö, niin kuolemme, ja jos emme juo kolmeen päivään niin kuolemme piankin.

Näinhän meitä on opetettu ja peloteltu. Kuitenkin voimme lukea, että tuhannet ihmiset ovat eläneet pitkiä aikoja, jopa vuosia syömättä tai juomatta mitään.

Kuitenkin kautta aikain on ollut myös tietoa siitä, että ihminen voi elää Pyhällä hengellä syömättä tai juomatta mitään. Onhan meillä vanha sanontakin: Syö, syö poika, vai luuletko eläväsi Pyhällä hengellä. Tämähän jo viittaa tietoon, että jotkut ovat pystyneet näin elämään.

Me luomme elämämme ajatuksillamme. Tulet siksi mitä eniten ajattelet. Ajattelu ohjaa myös tunteitamme, ja ajatuksilla hallitaan pitkälle myös haluamisiamme.    

Henkinen kasvu on tajunnan kasvua kohti jumalaista tajuntaa. Henkisesti ei kasveta tekemällä joitain temppuja, elleivät ne temput lisää meidän elämänymmärrystämme.

Ja kun nyt on kyse valoravinnosta, niin ei se sen kummempaa pyrkimystä ole kuin muukaan esoteerinen pyrkimys. Monille se kuitenkin tuntuu jonkinmoiselta temppuilulta, jos ei tunneta syvemmin mistä on kyse.

Valolla eli elämän energialla tai niin kuin itämailla sanotaan praanalla tai kii voimalla eläminen edellyttää oman hengen yhteyteen pyrkimystä. Sanoohan Kalevalammekin: Emme me mitänä voine, emme mitänä itsestämme ilman armotta Jumalan toimetta totisen Luojan.

Jumalainen tahto pitää ihmisessä herätä, persoonalliset halut eivät juuri mitänä voine. Mutta, - meissä on tämä jumalainen puolemme tässä hetkessä mukanamme. Siksi mahdollisuutemme ovat rajattomat.  

Kaiken esoteerisen eli valoon pyrkimyksemme lähtökohtahan tulee olla herättää jumalainen tajunta tässä persoonallisuudessamme asti. Miten se tapahtuu? Yksinkertaisesti olemalla jumalaisen tahdon mukainen. Sitähän suuret opettajat ovat koettaneet meille selittää ja kyllähän me jo se tiedetään mitä se suurin piirtei tarkoittaa. Olemalla joka päivä, joka tunti, joka minuutti ja joka hetki jumalaisen tahdon mukainen. Sitähän se esoteria on.

Ja miksi se ei vielä minulle onnistu? Siksi kun en vielä halua sen onnistuvan. Minun maalliset haluni pitävät minut tiukasti vielä otteessaan, enkä pääse niistä irti. Ryövärit hallitsevat vielä talossani, enkä minä taloani.

Miten nämä ryövärit saa sitten ajettua ulos pilaamasta huoneitani ja elämääni?

Vain siten, että kieltäydyn elättämästä niitä kauemmin, niin ne pikkuhiljaa hakeutuvat paremmalle isännälle. Kun rupean enemmänkin katsomaan, näkemään eli huomioimaan ympärilläni olevaa kauneutta, hyvyyttä ja puhtautta, enkä ole huomaavinanikaan enää näitä ryöväreitäni, niin ne eivät saa enää ravintoa minusta ja pikkuhiljaa häipyvät.

Mutta, niin kauan kun vielä haluan nähdä hyvyyteni voittavan nämä ryövärit, ovat ne vielä minuun piiloutuneena. En ole vielä ymmärtänyt niidenkin hyvää tarkoitusta minussa. Taas jos minussa on todellinen hyvä tahto herännyt, järjestäisin näille entisille vuokralaisilleni komiat läksiäisjuhlat, sillä ne ovat olleet hyviä opettajiani. Olen oppinut ymmärtämään hyvän ja pahan, valon ja pimeyden merkityksen tässä dualistisessa maailmassa.

Vain tieto vapauttaa meidät tästä mammonan maailman sidonnaisuudestamme. Vain tieto valoravinnolla elämisen mahdollisuudesta voi vapauttaa meidät fyysisen ruuan nauttimisesta.

Kun opimme luopumaan itsekkäistä pyrkimyksistä, eli kaikesta siitä, mikä on kuoleman alaista, voitamme jo eläissämme kuoleman, mikä on myös täysin valolla elämisen edellytys ja päämäärä. Tämänhän viisauden mestarit ovat jo saavuttaneet. Kuitenkaan meidän ei tarvitse saavuttaa vielä mestariutta voidaksemme jo paljonkin saavuttaa tällä tiellä.

Jeesushan opettaa kuinka meidän tulisi olla ja eleä jotta tulisimme oikeamielisiksi ja saavuttaisimme jälleen lapsuutemme taivasten valtakunnan ja tulisimme jälleen lasten kaltaisiksi ja siten taivaallisen Isämme hoiviin, eikä tarvitsisi kantaa huolta syömisestämme. Näinhän lapset vielä elävät. Heidän on taivasten valtakunta.

Kun katselin 5 vuotiaan pojanpoikani päivän pomppimista ja liikkumista ja vertasin sitä siihen vähäiseen ruokamäärään jonka hän söi, niin tuli selvästi mieleen, ettei hän liikkunut omilla lihoillaan vaan elämän voimat hänessä liikkuivat. Hän ei vielä tietänyt, ettei jaksa ellei syö.

Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa ja sen oikeamielisyyttä.    

Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

Kuvassa täydellisen ihmisen aura.

Aivan kuten kaikkien henkisten kasvuprosessien edellytyksenä on saada alemmat käyttövälineemme tasapainoon, värähtelemään ylempien kanssa sopusoinnussa, samoin tässä valoravinnossa tuodaan energia ylemmiltä tasoilta aina fyysiseen asti.

Yöllä syvän unen aikana jokainen meistä tankkaa itseään valoravinolla. Jos ei näin tapahtuisi, emme kauaa tulisi toimeen pelkällä fyysisellä ravinnollakaan. Tarvitsemme elääksemme tätä korkeamman tason energiaa.

Mitä energia sitten on joka maailmankaikkeutta ylläpitää ja pyörittää?

Emme pysty sitä luomaan, emmekä hävittämään, pystymme vain sitä hyödyntämään ja käyttämään, se vain silloin muuttaa muotoaan eikä häviä, se on aineen ja säteilyn kyky tehdä työtä.

Mihin sitten liekki menee kun tuli sammuu. Tulen energia ei häviä vaikka emme sitä enää näe, se muuntuu vain toiseen muotoon. Se siirtyy tasolta toiselle meille näkymättömiin.

Aineelliset muodothan koostuvat atomeista, jotka ovat energiapyörteitä. Tätä energiaa eli voimaa liikuttaa aina tajunta sanovat tietäjät. Tajunnan takana tai paremminkin tajunta on jo henkeä. Joten henki ja aine ovat sidoksissa toisiinsa tässä ilmenneessä maailmassa.

Tämä selittää sen, että meillä on mahdollisuus jumalaisella tajunnallamme vaikuttaa aineellisuuteemme asti, muuntamalla aineellisuutemme värähtelyt sopusointuiseksi tämän jumalaisen tajuntamme kanssa. Tätä on puhdistuksen tie, mikä on meidän kuljettava voittaaksemme alemman luontomme ja siten myös syömisen tarpeemme.  

Meidän on siksi päästävä tämän sisäisen Jumalamme yhteyteen. Tämä sanontahan on tietysti virheellinen, sillä mehän olemme koko ajan Jumalamme kanssa yhteydessä, vaikka emme päivätajunnassamme aina sitä huomaa.

Mistä tässä päivätajunnassamme siis on kysymys? - Illuusiosta johonka meidät on kasvatettu jo pienestä lähtien. Me kuvittelemme olevamme tämä maan matonen, vaikka olemme sukua suurta. Tämä ruma ankanpoikanen ei vielä tiedä olevansa joutsenten sukua. Siksi sen pitää kasvaa isoksi tullakseen siitä tietoiseksi.

Mitä meiltä edellytetään nopeammin kasvaaksemme ja noustaksemme suuremmille siiville?

Luopumista, luopumista, luopumista. Luopumista ankkamaisesta ajattelusta kanamaisesta nokkimisesta ja kaakattamisesta valkoisten joutsenien ihailemiseen, ja ajatuksissa korkealle lentämiseen, niin luovuus ja intuitio alkaa virrata meissä kun päästämme irti siitä mikä pitää kiinni meitä tässä mammonan maailmassa.

Me ahdamme joka päivä itseemme ylimääräistä mammonaa jo ruoan muodossa. Pidämme sitä aivan luonnollisena asiana, sillä näinhän kaikki ankkasisaruksemmekin tekevät. Nälkä pakottaa meitä syömään yhä enemmän vaikka emme sitä välttämättä tarvitsisi, keveämmin lentääksemme.

Me haluamme nauttia. Ja meidän sosiaalinen elämämme on paljolti rakentunut ruuan ympärille ja siitä nauttimiselle. Olemme kasvattaneet itsellemme hyvin voimakkaita sidoksia jotka liittyvät syömiseen.

Kalevala kuvaa nämä sidokset suurena suomuhaukina joka odottaa meitä tuonenvirrassa nielläkseen meidät. Ellemme ole niitä eläissämme voittaneet päädymme tämän hauin vatsaan ja kuolemme.

Kalevalan Tulinen Kokko eli Pyhä Henki kun meissä on herännyt, voittaa se tämän hauin ja selviämme tuonen virran yli elävinä kuten Jeesus selvisi.

Mehän emme edes tiedä onko se järkevää tai minulle mahdollista edes olla kokonaan syömättä. Samoin pitkälle edennyttä totuudenetsijääkin hallitsee vielä toinenkin mammonan kiusaus, nimittäin mammonan omistamisen halu, emmekä uskalla päästää irti, peläten menettävämme jotakin tärkeääkin.

Mammonan maailma vielä hallitsee meitä, emmekä me mammonaa.

Meitä hallitsee vielä monet pelot kuten toimeentulon- hyväksytyksitulon- tai vaikkapa kuolemanpelko, joita luulemme normaaleiksi ihmiseen kuuluviksi asioiksi. Kuitenkin kaikki ne sitovat meitä tähän maalliseen olemassaoloomme kaikkine niistä seuraavine kärsimyksineen ja vaikeuksineen.

Miksi sitten monet ihmiset ovat pystyneet vapautumaan näistä sidonnaisuuksista ja jopa syömisestä ja lähteneet elämään valolla.   Tässä pitäisi nyt olla Michael ja Helena Blanka kertomassa. Hehän ovat vuosia eläneet valoravinnolla ja kiertävät Suomea parhaillaan pitämässä luentoa valolla elämisestä ja ovat tänään Joensuussa. Mitkä motiivit ovat saaneet heidät ryhtymään tähän leikkiin elämällään? Siltähän se materialistista tuntuu. Tiede ja etenkin monet lääketieteen edustajat pitävät heitä varmaan huijareina.

Michael on kertonut mm: Valolla elämisen prosessi oli minulle ovi yhteyteen enkelimaailman kanssa – ovi korkeampiin ulottuvuuksiin. Enkeleistä tuli parhaat ystäväni. Oli mielenkiintoista oppia tuntemaan heitä ja heidän luontoaan. Yksi heidän useimmin toistamansa asia minulle oli: ”Sinä olet se joka valitset, se on sinusta kiinni”. Se on korkeammalla värähtelyllä, jossa työstät elämäsi haasteet, esteet ja rajat. Korkeampi värähtely tarkoittaa myös korkeampia tunteita ja silloin elämä on kevyempää ja siinä on pysyvämpi ilo ja onnellisuus. Enkelitkin pystyvät lentämään sillä he suhtautuvat itseensä hyvin kevyesti.  

Michaelin mielestä valolla eläminen on nopea tie, tie elää elämä ja käydä läpi elämän oppiläksyt. Ja se on kaunis tie, mutta se ei ehkä ole aina helppo, ei etenkään alussa, koska sinusta tulee ehkä hyvin herkkä, ehkä liian herkkä tähän maailmaan. Maadoittuneena pysymisestä tulee haaste, mutta olet sisäpuolellasi valossa. Näin pieni sitaatti Michaelilta.

Motiiveja on tietysti monenlaisia. Mutta silloin, kun se on lähtöisin jumalaisesta tahdosta, on motiivi oikea. Mistä sitten tietäisimme jos itse lähtisimme pyrkimään valolle, että se ei olisi vain persoonallinen haluni?

Kun olen lukenut monien tälle tielle lähteneiden kertomuksia omista lähtökokemuksistaan, niin elämä on useinkin heitä johdattanut tälle tielle. Ihminen ei kovin helposti lähde vaikealle tielle, ellei hän koe korkeampaa sisäistä johdatusta tälle.

Eihän tätä aa sia saa liikkeellekään kuin kepillä ja porkkanalla. Ihmisellä on kuitenkin pitänyt jo siinä määrin olla valmiutta, että on voinut sanoa: Isä tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun.

Tämä prosessi edellyttää kuitenkin, että ihminen pyrkii oman Minuutensa eli Isänsä yhteyteen ja meditoiden kuuntelemaan sisäistä ääntään, ja suorittamaan tietyt toimenpiteet saattaakseen valon energioiden tulon itseensä.

Ei se ole kellekään helppo tie, mutta varmasti monella tavoin palkitseva ja ihmistä henkisesti eteenpäinkin vievä. Näin voin päätellä vaatimattomasta omastakin kokemuksestani käsin, vaikka olin vain 50 päivää syömättä.

Itse koin myös jonkinlaisen selvän johdatuksen ryhtyä kokeilemaan valoravintoa. Motivaatioista en tiedä, sillä niitä tuntui olevan aika monia kun rupesin niitä aattelemaan. Jostain syystä vain lupauduin pitämään esitelmän valoravinnosta, vaikka en siitä etukäteen juuri mitään tietänyt kuin sen miten Kalevala sen ilmituo.

Sen jälkeen kyllä sain luettavakseni useitakin kirjoja joissa kuvataan asiaa hyvinkin seikkaperäisesti. Joten nyt voin jo sanoa tuntevani mistä on kyse sekä teoreettisesti, että hieman kokemuksellisestikin.

Austraaliaissyntyinen Jashmuheen, joka länsimailla on pioneerityötä tällä alalla tehnyt, on kirjoittanut monia jo suomennettujakin kirjoja valoravinnolla elämisestä. Tuhannet ihmiset maailmassa ovat jo kokeilleet kuka pitempään, kuka lyhyempään, sillä valolla eläminenkään ei ole ongelmatonta.

Vaikka itse voisi jatkaa pitkäänkin, niin ympäristö aiheuttaa paineita. Pelot hallitsevat vielä ihmisiä, ja kun ei tunneta, mistä on kyse valolla elämisessä, nähdään monenlaisia mörköjä. Lääketieteelle se on aivan utopistinen asia, ja siksi siihen ryhtyneitä pidetäänkin huijareina, eikä tiedetä, että Intiassa on seurattu hyvin tarkassa lääketieteellisessä seurannassa koko ajan yli 400 vuorokautta syömättä ollutta ihmistä. Monenlaisin mittauksin on voitu todeta kaikkien kehon toimintojen pysyneen hänellä normaaleina.

Tuntuu, että tämä on yhtä pelottava asia kuin kuolema, ja siksi siitä ei haluta kuulla, kun ei siihen osata vielä mitenkään suhtautua. - Onhan tämä vielä tulevaisuuden asia ihmiskunnassa ja vielä ei lääke- eikä ruokatehtaiden tarvitse olla huolissaan.

Kuitenkin tässä voisi olla sekä köyhien että rikkaiden maiden kuolleisuutta vähentävä mahdollisuus, jos saataisiin levitettyä tietoa valolla elämisen mahdollisuudesta. Silloin kun hätä olisi suurin, olisi apukin lähellä.

Tämä tulee ehkä olemaan se keino millä materialistisen tieteen paradigmat eli yleisesti hyväksytyt teoriat ihmisestä tullaan muuntamaan henkisemmiksi.  

Ruoka, lääkkeet ja köyhyys saavat tappaa vielä pitkään miljoonia ihmisiä vuodessa. Mutta kun yksi ihminen kuoli ollessaan valoravinnolla, nousi se heti uutiseksi, olihan se tieteen mukaan selviö, ettei niin voi elää.

Tämä valolla elämisen prosessi alkaa 21 päivän siirtymällä, joka on jaettu kolmeen seitsemän päivän jaksoon. Ensimmäinen 7 päivää ollaan ilman ruokaa ja ilman vettä. Toisena 7 päivänä nautitaan vettä ja hieman hedelmämehua. Kolmantena 7 päivänä 25 % hedelmämehua. Sen jälkeen voi jo 40 % mehua nauttia.

Ruotsalainen Curt Jonsson Joka kirjoitti kirjan omista kokemuksistaan, lähdettyään valoravinnolle, koki monenlaisia vaikeuksia 21 päivän prosessin aikana: huimausta, oksentelua, heikkoutta ja pelkoa kun toksiinit eli myrkyt vapautuivat ruumiista. Kaikille ei tule minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia, johtuen ehkä jo myrkyttömämmästä kehosta.

Itse en lähtenyt oikeaoppisesti suorittamaan tätä prosessia, vaan ajattelin, että onnistuminen ei voi olla kiinni siitä 7 päivän juomattomuudesta, joten join kyllä alusta lähtien, mutta en syönyt muuta kuin omia ihrojani itsestäni ja join aluksi vain vettä ja myöhemmin 25 % sokeroimatonta rypälemehua. Viidenkymmenen päivän aikana paino putosi  16 kiloa eli 20 % painostani.

Joka aamu kävin 5 kilometrin reippaalla sauvakävelyllä, joka osaltaan kulutti energioita muun liikunnan lisäksi. Näinän ei olisi saanut tehdä, vaan olisi pitänyt viettää yksinäistä eristettyä hiljaista elämää jokapäiväisistä toimista vapaana.

Ei minulla ollut sellaiseen mahdollisuutta. Olen kai muutenkin kaikkea dogmaattisuutta vastaan. Luotin enemmän sisäiseen intuitioon ja omiin rajoihini ja vapauksiini.

Liikkuminen kävi päivä päivältä yhä kevyemmäksi, sillä putosihan panokin koko ajan. Mutta kun astmakaan ei enää haitannut teki mieli jopa juosta, ja välillä juoksinkin taas 50 vuoden jälkeen.

Asetin ruumiilleni painorajaksi 65 kg jonka alle ei paino saanut pudota. Näi tapahtuikin. Kun lähestyttiin tätä rajaa, niin painon pudotus väheni ja pysähtyi, vaikka jatkoin paastoa ja liikuin kuten ennenkin. Tämä oli yksi ennakkomerkki valoenergiasta. Muut merkit olivat enemmänkin sisäisiä tuntemuksia.

Itselläni ei ollut koko prosessin aikana mitään muita ongelmia kuin huolestunut vaimo. Poikakin tuumasi, että pitäisi ukko pistää holhoukseen. Miniäkin kyseli vähän väliä, että vieläkö sä paastoat. Tarjosi kyllä kahvia, mutta pullapakolla. Huoli oli jos lapsilta menee vaikka ukki.

Niin paljon ympäristö oli huolissaan, että pistivät ukon tutkimuksiin, ei nyt ihan psykiatrille mutta verikokeisiin ja sydäntutkimukseen. Kaikki veriarvot olivat hyviä, jokunen parantunutkin. Saatoin jättää verenpainelääkkeen syömättä, joita olin kymmeniä vuosia jo syönyt. Sydämessä korkean verenpaineen aiheuttamat viat vielä kuitenkin kummittelivat sydänfilmillä.

Olen kymmeninä vuosina vuosittain paastonnut viikon pari jopa joskus neljäkin, siksi keho on jo tottunut ajurinsa syömättömyyteen, joten itselläni ei ollut mitään huolta eikä vaikeutta vaikka olisin jatkanut pitempääkin, ja tulevaisuudessa sopivammalla ajalla tulen jatkamaan.

Tämä prosessihan ei ollut yksinomaan paasto, vaan tähän liittyi monia muita toimintoja ja pyrkimyksiä. Motivaationa kuitenkin: tapahtukoon Isä sinun tahtosi eikä minun. Kuten sanoin tässä vedotaan omaan Minuuteen, että Hän tulisi auttamaan ja ohjaamaan valon voimia avuksemme. 

Tässä myös meditaatiossa luodaan ja nähdään mielikuvalla, kuinka jokaisella syvällä sisään hengityksellä, valon energiat virtaavat kruunusakran kautta sydänsakraan, ja elähdyttäen uloshengityksen aikana alemmat sakrat ja etenkin pernasakran, joka on se mylly sampo- eli eetteriruumiissamme, joka jauhaa yhden purnun syötäviä Kalevalan mukaan, kun se vain saadaan toimimaan. Näin Kalevala jo tuntee tämän asian.

Tästä tsakrojen herättämisestä on monenlaisia käsityksiä ja etenkin Ruusu-Ristissä on aina varoiteltu herättämästä omin päin sakkaroitaan toimimaan.

Mutta tässähän vedotaankin omaan Minuuteemme että Hän olisi ohjaamassa toimintoja, ettei mitään ei toivottua pääse syntymään. Persoonallisia tavoitteita ei saa olla.  

Ja täytyyhän pitkän tien totuudenetsijän olla Kalevalan Ainoneitiä viisaampi ja olla jo paljolti vihkiytynyt Väinämöisviisaudelle ja jossain määrin kulkenut puhdistuksen tietä vapautuakseen itsekkyydestä ennen kuin pukee näitä kapioita päälleen, eli herättää tsakroja toimintaan.

Pyrkimyksemmehän ei saa olla pääsemistä muille tasoille, sillä sitä varten me olemme tänne syntyneet, että loisimme paratiisin tänne aineelliselle tasolle. Ulkoisestihan täällä jo on paratiisi ja kaikki järjestyksessä, kun saamme oman tajuntamme vain järjestykseen, niin huomaamme vasta sen ulkoisenkin.

Meidän tajuntamme vielä katselee asioita hyvän ja pahan perspektiivistä, eikä siksi huomaa kaiken takana olevaa jumalaista luomisen suunnitelmaa ja sen ilmentymistä tässä ja nyt.    

Kun malka eli tukki poistuu silmästämme, sitä tukkimasta, paljastuu tämä maailmamme tosi hyvänä, kauniina ja puhtaana ja kaikessa näemme silloin tarkoituksen mukaisuuden toimivan: pahassakin hyvän tarkoituksen.

Valolla elämisen pyrkimys tarkoittaa että saisimme silmämme enemmän auki näkemään hyvää todellisuutta tässä ja nyt.  

Sen pituinen se.

Mutta minun elämänihän on valoa täynnä.

Niin, hänen kaltaistenhan on Taivasten Valtakunta.