Kalevalainen vihkimys

  Olen kaksi paria vihkinyt Kalevalaisittain, toisen Teneriffalla Teiden huipulla, alla olevan parin Jyväskylässä.


Paulan ja Jorman vihkiminen Jyväskylässä 4.7.2004

Hyvät ylhäiset ystävämme,

sekä kaikki kansakunta.

Käykäämme ilonpitohon,

vihkiäisten viettelohon.

Kahden valmiin ihmislapsen,

varttuneemman inehmon.

Onnen teille astuessa,

haasteen suuren auetessa.

Kutsukaamme heidät sisään laulamalla häämarssina

heidän toivomansa laulun: ”Maailma on kaunis”.

Paula ja Jorma:

Kun nyt yhtehen yhytte,

käytte toinen toisillenne.

Suotte ilon itsellenne,

suuren haasteen elämäänne.

Aina yhes ollaksenne,

turvaks toinen toisillenne.

Henges yheks kasvaaksenne,

kouluttaessa toisianne.

Saakaatte sata iloa,

tuhat hengen hyppelöä.

Yhes töitä tehdessänne,                                                                     kannustaissa toisianne.

 

Ilmentäköön tämä vaaleanpunainen ruusu, jonka teille käteen annan sitä tunnetta, jota tunnette nyt toisianne kohtaan.

Avioliitto ja siihen vihkiminen on pyhä instituutio. Ja miksikä? Siksi, että se on vertauskuvaa suuremmista kosmisista tapahtumista, jotka me jokainen tulemme kerran läpikäymään.

Ensimmäisien joukossa on Pohjolan häät, jolloin vihkiydymme oman Minuutemme, Pohjanneidon eli taivaallisen Ylkämme kanssa.

Olennaista kaikissa vihkimyksissä on, että ne johtavat aina tajunnan laajentumiseen. Niin tämä avioliittokin.    Sanotaanhan myös, että: ”Yössä kun yhtehen sattuu kaks, käy kulkukin helpommaks”.

Tajunnan laajentuminen asettaa meidät myös yhä suurempaan vastuuseen. Vastuullisuus johtaa taas yhä suurempaan vapauteen. Vapauteen niistä esteistä, jotka sitovat ja estävät henkistä kehitystämme.

Ja missä ne suurimmat esteet ovat ? Ne ovat tässä meidän omassa persoonallisuudessamme. Siksi Pohjanakka pistää meidät ensimmäiseksi kyntämään kyisen peltomme pois itsekkyyden kyistä käärmehistä. Siksi kahden ihmisen liitto on persoonallisen kasvun vaativa korkeakoulu.

Elämä on kuitenkin armelias. Se antaa meidän tehdä pehmeän ihanan laskun tähän itsekkyytemme voittamiseen.

Se antaa kuin armona kahden ihmisen rakastua niin toisiinsa, että he ovat kuin yksi ihminen, joka haluaa antaa, antaa ja antaa vaan, poven paisuvan rinnastaan.   Missä on silloin itsekkyys ?

 

Kaikki onkin hyvin, jos osaamme jo sanoa   ” EI ”   sille vihtapöksylle, joka lumousten haihtuessa tulee koettelemaan, sotkemaan ja hämmentämään elämäämme. Mutta hänelläkin lienee siinä hyvä tarkoitus.

Kuitenkaan ei hätää mitään. Teillä Paula ja Jorma on jo toisenlaiset lähtökohdat. Te osaatte ja ymmärrätte jo yhteiselämän edellytykset ja pelisäännöt.

Ja siksi sinä Paula voit oppia, Jorman kautta ja häntä ymmärtämällä, löytämään oman sisäisen miehesi kun näet joka päivä siitä mallin ulkopuolellasi, niin kuin sinäkin Jorma Paulan kautta oman naisellisen puolesi, niin että kahdesta puoliskosta, etten sanoisi puolisosta, tulee yksi kokonainen ihminen.

Tämän löytymisen myötä syntyy tasapaino ja sopusointu teidän itsenne ja yhteisen liittonne välille, kun   molemmat siinä edistytte. Silloin te autatte toisianne kasvamaan kokonaisen ihmisen mittaan.

Aivan kuin te kohta lupaatte toisillenne ja jumalaiselle kolminaiselle puolellenne: ”tahdon, tahdon,tahdon”, niin samoin oman miehisyytenne ja naisellisuutenne sopusoinnun löytymisen myötä teissä, syntyy jumalainen tahto, joka ei enää etsi omaansa, vaan tämä tahto tuo jumalaisen rakkauden tullessaan, jota voimme katsoa kuin Paavalin kuvastimesta ja olkoon tämä valkoinen ruusu sen rakkauden vertauskuvana jota uskon ja toivon teidän jo hengessänne tavoittelevan ja käytännössä toivonmukaan toteuttavan. Nimittäin sen rakkauden:          

                   Joka on pitkämielinen,

joka on lempeä,

joka ei kadehdi,

ei kerskaa,

ei pöyhkeile,

ei käyttäydy sopimattomasti,

ei etsi omaansa,

ei katkeroidu,

ei muistele kärsimäänsä pahaa,

ei iloitse vääryydestä,

vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Sillä:

kaikki se peittää,

kaikki se kestää

kaikki se uskoo,

kaikki se toivoo,

kaikki se kärsii - ilolla.

 

Kysynkin nyt sinulta Jorma Tapio Monto: tahdotko sinä ottaa tämän Paula Irmeli Kietäväisen aviopuolisoksesi, ja rakastaa, opettaa ja oppia häneltä ikuisen elämän salaisuuksia niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, niin hyvissä kuin vaikeissa päivissäkin. (tahdon,tahdon,tahdon)

Kysyn sinulta Paula Irmeli Kietäväinen tahdotko sinä ottaa tämän Jorma Tapio Monton aviopuolisoksesi, ja rakastaa, opettaa ja oppia häneltä ikuisen elämän salaisuuksia niin myätä- kuin vastoinkäymisissä, niin hyvissä kuin vaikeissa päivissäkin. (tahdon,tahdon,tahdon)   

Antakaa nyt sormukset toisillenne jokapäiväiseksi muistutukseksi tästä lupauksestanne.

Tämä ympyriäinen sormus on vertauskuva siitä ikuisesta jumalaisesta rakkaudesta, jonka toivomme tulevan teidän osaksenne.

 

                

 

 

                 Oi Ukko ylinen luoja,

                 taihi Taatto taivohinen.

                 Piä nyt pilvissä keräjät,

                 sekehissä neuvot selvät.

                 Vihmo vettä taivosista,

                 mettä pilvistä pirota.

                 Tälle liitolle alkavalle,

                 taivaisihin kasvavalle.

                 Aina onni ollaksensa,

                 iloks toinen toisillensa.

 

Oi te maan, veden, ilman ja tulen haltijat. Tulkaa ja huomioikaa tämä liittomme !

Niin kuin Paula ja Jorma pyrkivät sopusointuun sisäisen ja ulkoisen luontonsa kanssa, niin tekin aina kykyjenne mukaan palvelkaa ja auttakaa heitä:                                        

                                           

                  Hengen Iloa heidän kotiinsa luokaa,

                   maaemo huolehtikoon myöskin ruokaa,

                    tulen henget heille viisautta suokaa

                      ilman immet sen arkeen asti tuokaa.

                    Myrskyt jos venettä käy heittämään,

                    Ahti aaltoja loivemmaks peittämään.                                           

                                            

                 Tule myös purtehen Jumala,

                 aluksehen armollinen.

                    Väeksi hyvän parimme,

                 soutajaksi ainaiseksi.

                 Henki jos ylenteleikse,

                 kovin käypi korkeaksi,

                 pärskäytä vettä päälle,

                 rakehilla rauhoittele.

                 Ettei into tieltä työnnä,

                 tiedon teiltä ainakana

 

                 Suo nyt hyvä Jumala,

                 onni heille ollaksensa,

                 aina kaksin eläissänsä,

                 kahest yhdeks yhdyttäessä.

                                        

                      Niin olkoon

 

Paula ja Jorma – te olette nyt henkisesti sitoutuneet toisillenne, ja siksi haluan omasta puolestani teitä onnitella ja toivoa menestystä yhteiselle taipaleellenne.

Laulakaamme kaksi viimeistä säkeistöä   heidän vihki- laulustaan.                                    




 

   

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.04 | 23:37

Kiitos Kauno, että jaksat tositietoa levittää !

...
20.03 | 11:34

Mahtavaa Kauno!
Juuri tällaista tarvitaan nykyaikana. Olen kirjoittanut vertailevan tutkielman budhismin ja kristinuskon yhtäläisyyksistä Jos kiinnostaa lähetän

...
22.01 | 02:34

Onko kirjasi ostettavissa ?

...
18.01 | 15:51

Ne eivät olleet ilmeisesti perusteltuja, ja ketä totuudenetsijää hyödyttää lukea kritiikkiä, ilman, että se on perusteltua faktoihin, jotka voidaan todeta.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS