Olen kaksi paria vihkinyt Kalevalaisittain, toisen Teneriffalla Teiden huipulla, alla olevan parin Jyväskylässä.
Paulan ja Jorman vihkiminen
Jyväskylässä 4.7.2004
Hyvät ylhäiset ystävämme,
sekä kaikki kansakunta.
Käykäämme ilonpitohon,
vihkiäisten viettelohon.
Kahden valmiin ihmislapsen,
varttuneemman inehmon.
Onnen teille astuessa,
haasteen suuren auetessa.
Kutsukaamme
heidät sisään laulamalla häämarssina
heidän
toivomansa laulun: ”Maailma on kaunis”.
Paula ja Jorma:
Kun nyt yhtehen yhytte,
käytte toinen toisillenne.
Suotte ilon itsellenne,
suuren haasteen elämäänne.
Aina yhes ollaksenne,
turvaks toinen toisillenne.
Henges yheks kasvaaksenne,
kouluttaessa toisianne.
Saakaatte sata iloa,
tuhat hengen hyppelöä.
Yhes töitä tehdessänne,
kannustaissa toisianne.
Ilmentäköön
tämä vaaleanpunainen ruusu, jonka teille käteen annan sitä tunnetta, jota tunnette
nyt toisianne kohtaan.
Avioliitto ja siihen vihkiminen on pyhä instituutio. Ja
miksikä? Siksi, että se on vertauskuvaa suuremmista kosmisista tapahtumista,
jotka me jokainen tulemme kerran läpikäymään.
Ensimmäisien joukossa on Pohjolan häät, jolloin vihkiydymme
oman Minuutemme, Pohjanneidon eli taivaallisen Ylkämme kanssa.
Olennaista kaikissa vihkimyksissä on, että ne johtavat
aina tajunnan laajentumiseen. Niin tämä avioliittokin.
Sanotaanhan myös, että: ”Yössä kun yhtehen
sattuu kaks, käy kulkukin helpommaks”.
Tajunnan laajentuminen asettaa meidät myös yhä suurempaan
vastuuseen. Vastuullisuus johtaa taas yhä suurempaan vapauteen. Vapauteen
niistä esteistä, jotka sitovat ja estävät henkistä kehitystämme.
Ja missä ne suurimmat esteet ovat ? Ne ovat tässä meidän
omassa persoonallisuudessamme. Siksi Pohjanakka pistää meidät ensimmäiseksi
kyntämään kyisen peltomme pois itsekkyyden kyistä käärmehistä. Siksi kahden
ihmisen liitto on persoonallisen kasvun vaativa korkeakoulu.
Elämä on kuitenkin armelias. Se antaa meidän tehdä pehmeän
ihanan laskun tähän itsekkyytemme voittamiseen.
Se antaa kuin armona kahden ihmisen rakastua niin
toisiinsa, että he ovat kuin yksi ihminen, joka haluaa antaa, antaa ja antaa vaan, poven paisuvan rinnastaan.
Missä on silloin itsekkyys
?
Kaikki onkin hyvin, jos osaamme jo sanoa
” EI ”
sille
vihtapöksylle, joka lumousten haihtuessa tulee koettelemaan, sotkemaan ja
hämmentämään elämäämme. Mutta hänelläkin lienee siinä hyvä tarkoitus.
Kuitenkaan ei hätää mitään. Teillä Paula ja Jorma on jo
toisenlaiset lähtökohdat. Te osaatte ja ymmärrätte jo yhteiselämän edellytykset
ja pelisäännöt.
Ja siksi sinä Paula voit oppia, Jorman kautta ja häntä
ymmärtämällä, löytämään oman sisäisen miehesi kun näet joka päivä siitä mallin
ulkopuolellasi, niin kuin sinäkin Jorma Paulan kautta oman naisellisen puolesi,
niin että kahdesta puoliskosta, etten sanoisi puolisosta, tulee yksi kokonainen
ihminen.
Tämän löytymisen myötä syntyy tasapaino ja sopusointu
teidän itsenne ja yhteisen liittonne välille, kun
molemmat siinä edistytte. Silloin te autatte toisianne
kasvamaan kokonaisen ihmisen mittaan.
Aivan kuin te kohta lupaatte toisillenne ja jumalaiselle kolminaiselle
puolellenne: ”tahdon, tahdon,tahdon”, niin samoin oman miehisyytenne ja
naisellisuutenne sopusoinnun löytymisen myötä teissä, syntyy jumalainen tahto,
joka ei enää etsi omaansa, vaan tämä tahto tuo jumalaisen rakkauden tullessaan,
jota voimme katsoa kuin Paavalin kuvastimesta ja olkoon tämä valkoinen ruusu
sen rakkauden vertauskuvana jota uskon ja toivon teidän jo hengessänne tavoittelevan
ja käytännössä toivonmukaan toteuttavan. Nimittäin sen rakkauden:
Joka on pitkämielinen,
joka on lempeä,
joka ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden
kanssa.
Sillä:
kaikki se peittää,
kaikki se kestää
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii - ilolla.
Kysynkin nyt sinulta Jorma Tapio Monto: tahdotko sinä
ottaa tämän Paula Irmeli Kietäväisen aviopuolisoksesi, ja rakastaa, opettaa ja
oppia häneltä ikuisen elämän salaisuuksia niin myötä- kuin vastoinkäymisissä,
niin hyvissä kuin vaikeissa päivissäkin. (tahdon,tahdon,tahdon)
Kysyn sinulta Paula Irmeli
Kietäväinen tahdotko sinä ottaa tämän Jorma Tapio Monton aviopuolisoksesi, ja
rakastaa, opettaa ja oppia häneltä ikuisen elämän salaisuuksia niin myätä- kuin
vastoinkäymisissä, niin hyvissä kuin vaikeissa päivissäkin.
(tahdon,tahdon,tahdon)
Antakaa nyt sormukset toisillenne
jokapäiväiseksi muistutukseksi tästä lupauksestanne.
Tämä ympyriäinen sormus on
vertauskuva siitä ikuisesta jumalaisesta rakkaudesta, jonka toivomme tulevan
teidän osaksenne.
Oi Ukko ylinen luoja,
taihi
Taatto taivohinen.
Piä
nyt pilvissä keräjät,
sekehissä
neuvot selvät.
Vihmo
vettä taivosista,
mettä pilvistä pirota.
Tälle
liitolle alkavalle,
taivaisihin
kasvavalle.
Aina
onni ollaksensa,
iloks
toinen toisillensa.
Oi te maan, veden, ilman ja tulen
haltijat. Tulkaa ja huomioikaa tämä liittomme !
Niin kuin Paula ja Jorma pyrkivät
sopusointuun sisäisen ja ulkoisen luontonsa kanssa, niin tekin aina kykyjenne
mukaan palvelkaa ja auttakaa heitä:
Hengen
Iloa heidän kotiinsa luokaa,
maaemo huolehtikoon myöskin
ruokaa,
tulen henget heille viisautta suokaa
ilman immet sen arkeen asti tuokaa.
Myrskyt jos venettä käy heittämään,
Ahti aaltoja loivemmaks peittämään.
Tule
myös purtehen Jumala,
aluksehen
armollinen.
Väeksi
hyvän parimme,
soutajaksi
ainaiseksi.
Henki
jos ylenteleikse,
kovin
käypi korkeaksi,
pärskäytä
vettä päälle,
rakehilla
rauhoittele.
Ettei
into tieltä työnnä,
tiedon
teiltä ainakana
Suo
nyt hyvä Jumala,
onni
heille ollaksensa,
aina
kaksin eläissänsä,
kahest
yhdeks yhdyttäessä.
Niin olkoon
Paula ja Jorma – te olette nyt
henkisesti sitoutuneet toisillenne, ja siksi haluan omasta puolestani teitä
onnitella ja toivoa menestystä yhteiselle taipaleellenne.
Laulakaamme kaksi viimeistä
säkeistöä
heidän vihki- laulustaan.