Mitä
Kalevalalla ja kristinuskolla on tekemistä toistensa kanssa, saattaa moni
ihmetellä. Miten voidaan yhdistää Kalevala kristinuskoon? Onhan Kalevalaa
kristikunta aina pitänyt pakanallisena, magiaa ja noituutta harjoittavana
luonnonuskona, jota tietämättömät esi-isämme harjoittivat Kristuksesta mitään
tietämättä.
Onko näin? Asia voidaan nähdä täysin
päinvastaisenakin. Kalevalahan on meidän ajallemme annettu, uuden ajan ja
elämän oppikirja, jonka opetusten syvyyttä Suomen kansa ei ehkä vielä ole
sieltä löytänyt.
Eikös se Paavali sanonut opetuslapsille
jotenkin siihen suuntaan, että kansalle juotamme maitoa, sillä he eivät kestä
vielä vahvaa ravintoa, mutta teidän kesken me puhumme jumalaisia viisauksia.
Mitä he puhuivat, sitä ei ehkä nykyajan
oppineisuus (Joukahaistieto) vielä tiedosta. He puhuivat varmasti sitä samaa
jumalaista viisautta, jota Kalevalammekin sisältää.
Kalevalainen tietäjä hymyilisi nykyajan
uskovaisellekin, joka pitää itseään pakanoita parempana, mutta ei tunne
syvemmin mestarinsa opetuksia, minkä hänelle todistaisi se, ettei uskova
elä
mestarinsa opetusten mukaan. Pitää
tietää elämän tarkoitus, jotta osaa elää niin, että se tarkoitus voi toteutua.
Kalevala sanoo että tietäminen on
taitamista,
käsittämistä
, eli
”käsien” kautta toteuttamista. Tämä tarkoittaa niin henkistä, sielullista kuin
ruumiillistakin oikeamielistä toimintaa.
Vasta kun
ihminen elää jumalaisten eettisten elämänlakien mukaan hän alkaa niitä
ymmärtämään. Silloin malka hänen silmästään poistuu ja hänen älynsä ja
tunteensa välinen ristiriita tällä ristillä häviää, jolloin pyhä henki eli
kalevalaisittain vaakalintu valkeinen voi häneen laskeutua, ja tuoda tasapainon
ja sopusoinnun.
Silloin hän alkaa ymmärtämään sitä
perustaa, mihin Jeesuksenkin opetukset pohjaavat. Perustaa, jota vanhanajan
mysteeriolaitoksissa opetettiin ja joita opetuksia Jeesuskin on puheistaan
päätellen käynyt oppimassa. Hänhän ei juurikaan paljoa uutta opillista tietoa
tuonut, jota ei olisi ollut saatavana jo näissä mysteerio-opistoissa.
Kalevala kuvaa ajatusta aina linnulla.
Tunteesta nousevaa vesilintuna sotkana, koska tunne liittyy veden elementtiin.
Älystä nousevaa ajatusta taas kokkona eli kotkana, sillä äly liittyy
ilmaelementiin. Tulisella kokolla eli vaakalintu valkeaisella Kalevala kuvaa
siten jumalaista ajatusta, järjen tulta, pyhää henkeä, jonka tulisin kielin
helluntaina apostolitkin vastaanottivat.
Nämä kalevalaiset tietäjät ovat
jättäneet tähän Suomen kieleen niin paljon
viisautta, ettei nykysuomen maaperää tallaava vielä kaikkea ymmärräkkään.
Tätä viisautta voidaan nähdä ja ymmärtää
kielestämme helpoimmin kun hylkäämme tajuntaamme rajoittavan yhteen oppirakennelmaan
sitoutumisen eli uskovaisuuden.
Vähätteleehän Suomen kieli jo sitä
sanomalla vainen,
usko’vainen
.
Silloin vapautamme itsestämme myös
moralistin, tämän
nykyajan
puukkojunkkarin, joka terävällä kielellään kuin Morapuukko listii syntisiä,
moralisti.
Nyt on otollinen hetki, sillä elämme tässä
hetkessä parast aikaa
parast aikaa
.
Tässä hetkessä voimme vain päätöksiä tehdä, ja lähteä astumaan niitä
Jeesuksenkin vuorisaanassaan opettamaa viittä käskyä, elämänohjetta eli
askelmaa, joita astumalla viisastumme eli
viis’astumme,
ja jätämme sinne tänne viisastelut eli
viis’astelut
kirjanoppineiden huoleksi.
Kaikki nämä Jeesuksen käskyt alkavat
sanonnalla: ”Olette kuulleet sanotuksi vanhoille,….. mutta minä sanon teille.”
Löydämme viisi askelmaa myös Kalevalasta,
joista kolme ensimmäistä ovat puhdistuksen tien kulkemista. Nämä ”ansiotyöt”
Pohjanakka määrää Lemminkäiselle ja Ilmariselle, jotka tavoittelevat hänen
ihanaa tytärtään Pohjanneitoa; Kalevala kun on matriarkkaalinen.
Jeesus mainitsee hänet taivaalliseksi
ylkäksi, juutalaisuus kun oli patriarkkaallista.
Ne ovat kolme tajunnantilaa, jotka meidän
pitää puhdistaa, jotta Pyhä Henki, vaakalintu valkeinen voi meihin laskeutua;
nimittäin: päivätajunta, unitajunta ja sisätajunta.
Ilmarisen pitää ensimmäisenä ansiotyönä
kyntää kyinen pelto, mikä tarkoittaa ajatusten puhdistamista. Itsekkyys ilmenee
ajatuksissamme.
Ajatuksemme ovat monasti pistäviä ja
myrkyllisiä kuin käärmeet. Siksi ensimmäinen työmme on saada Itse pois kyistä
käärmehistä eli
itsekkyydestä
.
Jeesus sanoo ensimmäisessä
puhdistuksentien ohjeessaan: ”Älkää olko ajatuksissannekaan epäpuhtaita.”
Pohjanneito joka kuvaa henkisen omantuntomme eli korkeamman Minuuden ääntä
meissä, tai niin kuin Jeesus sanoi: Isän ääntä meissä, neuvoo: ”Aura kultainen
kuvoa, hopeainen huolittele, sillä kynnät kyisen pellon, käärmehisen
käännättelet.” Tämä tarkoittaa, että omaksu sellainen ylevä maailmankuva
itsellesi, jolla täytät ajatuksesi ja vapautat alemman persoonallisuutesi itsekkyyden
kahleista.
Aura kultainen kuvoa tarkoittaa sitä
kullanväristä pyhimyskehää (aurassamme), mikä syntyy jumalaisista ajatuksista
päämme ympärille näkymättömään voimaruumiiseemme, kuten taiteilijat ovat sen
pyhimyksille kuvanneet.
Ihminen on vain hengessään vapaa.
Persoonallisuudessa on vain valinnan vapaus. Henkisillä ajatuksilla ihminen
vapautuu kyistä käärmehistä ja itsenäistyy, jolloin hänessä on
itsenä’isyys
. ”Joka näkee minut, näkee
hänet (Isän) joka minut lähetti,” sanoi Jeesus.
Se mikä estää meitä itsenäistymästä
henkisesti, on omistamisen halu ja oikeus. Todellinen vapaus mammonan
maailmasta alkaa oikeuksista luopumisella. Se erottaa myös todellisen
kristillisyyden juutalaisuudesta. ”Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa se
köyhille,” sanoi Jeesus rikkaalle nuorukaiselle.
”Sinä et omista taloasi, vaan talosi
omistaa sinut.” Sanoi samoihin aikoihin rikkaalle nuorukaiselle pakanamaailman
Kristuksena tunnettu Apollonios Tyanalainen, joka teki yhtä suuria ihmetekoja
kuin Jeesus, ja jotka teot ovat historiallisesti dokumentoituja.
Omistamisen oikeus, sehän se kahlitsee
meidät vielä pitkään tähän mammonan maailmaan. Sen voimme tuntea sydämessämme,
jos meiltä jotain arvokasta vaikkapa varastetaan. Joudumme yhä uudestaan syntymään
tänne fyysiselle tasolle jotta tämän aineen lunastamme ja siitä vapaudumme.
Jeesus pääsiäisenä
pääs’iäiseen,
ja sillä ehkä aukaisi tien
kaikille
omaan taivasmaailmaansa, iäisyyteen, kuten Pakilan
pappikin sen
ymmärsi. Hän ei vain tullut
maininneeksi, että kuolemankin jälkeen saamme ”kiirastulessa” vapautua sitä
ennen kaikesta siitä mikä ei voi meitä sinne taivaisiin seurata.
Toisena
ansiotyönä Ilmarisen tulee voittaa tuonen karhu, mikä tarkoittaa alemman tunneluonnon
ja sen myötä unitajunnan puhdistamista.
Karhulla on
Kalevalassa n.50 synonyymiä, joten karhu eli tunneluonto on ollut Suomen kansan
lempilapsi.
Jeesus antaa
toisena käskynä suuttumattomuuden ihanteen, mikä on myös tunneluonnon
hillitsemistä. Alemmat tunteemme ovat vielä valloilleen päästettyinä kuin
raatelevat karhut.
Niiden
taltuttaminen onnistuu vasta kun olemme ensimmäisestä ansiotyöstä selvinneet.
”Teräksestä tehkös suitset, päitset rauasta rakenna yhellä vesikivellä kolmen
kosken kuohumilla,” neuvoo Pohjanneito.
Eli
”kuivaharjoittelulla” luo mielessäsi teräksen lujat ajatukset, joilla omat
kuvitellut tunnepurkauksesi (kosken kuohut) hallitset, niin todellisessa
tilanteessa ne muistuvat mieleesi, ja hallitset silloin niillä tilanteet.
Näin oikeamielisillä
ajatuksilla saadaan tunteet hallintaan, emmekä tee enää äkkinäisiä tyhmyyksiä.
Jeesus
painottaa autuudenjulistuksissaan oikeamielisyyttä. Miksi ? Suomen kieli sen
sanoo:
oikeamiel’isyys
. Joka pääsee
Isänsä eli Minuutensa yhteyteen itsessään, on oikeamielinen.
Minä
olen Herra sinun jumalasi, älä
pidä muita jumalia Minun rinnallani, tarkoitti Mooseskin varmaan ensimmäisellä
käskyllään.
”Isä ja
Minä
olemme yhtä,” sanoi Jeesus.
Eettisyys eli e
ett’isyys
ilmentää
meissä sen.
Kolmas ansiotyö Ilmariselle on pyydystää tuonen hauki,
mikä onkin vaikeimmin suoritettava puhdistustyö. Se on sisätajuntamme
puhdistamista, missä asuvat tapamme ja tottumuksemme.
Se onnistuukin
vasta jumalaisen olemuspuolemme avustuksella. ”Taop’ on tulinen kokko, vaakalintu
valke’inen ! Sillä saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan, Tuonen
mustasta joesta, Manalan alantehesta”, neuvoo Pohjanneito Ilmarista.
Jeesus
kehoittaa kolmannessa käskyssään meitä ehdottomaan rehellisyyteen vannomatta,
sekä olla lupautumatta mihinkään, mikä sitoo tulevaisuuttamme olla rehellinen
Itsellemme.
Mikäli sitoudumme
tunnustamaan ja sokeasti uskomaan vaikka kuinka ”jumalaista” oppirakennelmaa,
sidomme mahdollisuuksiamme päästä oman korkeamman minuutemme, jumaluutemme
yhteyteen, jonka kautta totuuden pyhä henki jumalaisia ajatuksia meille välittää.
Sokea usko on jumalaisen tiedon nukkumalähiö.
Tulinen kokko
on se jumalainen, ajatus joka meissä tekee työtään ja ”lunastaa” meidät lopulta
kuoleman vallasta, tuonen mustasta unohduksen ja tietämättömyyden virrasta, viimeisestäkin
eläimellisyydestämme, mitä tuonen hauki siinä kuvaa.
Näin
puhdistuksen tie on nostanut meidät pois menneisyytemme taakasta: eläimellisyydestämme
ihmisiksi eli ihm’e’isiksi ja tulemme siten Pyhästä Hengestä raskaiksi, joka
aikaansaa Kristuksen neitseellisen syntymisen meissä, niin kuin se tapahtui
Marjatassakin, jonka Kalevala kuvaa äärimmäisen puhtaaksi neitsyeksi.
Tässä oli vain pieni välähdys siitä mitä Kalevala
aukaistuna kristillisillä avaimilla paljastaa siitä mahtavasta tiedosta, jota
kalevaiset tietäjämme hallitsivat.
Tietä
’jä, joka oli viis’astunut tätä
jumalaisen puhdistuksen
Tietä
(
Minä
olen
Tie
totuus ja elämä), herätti
itsessään henkiset aistinsa toimiviksi (seitsemän sinihamosta), jolloin
hän
pääsi
jumalaisen tajunnan yhteyteen itsessään. Tämä
on meille jokaiselle edelleenkin mahdollisuutena. Tarvitsee vain lähteä
määrätietoisena viis’astumaan.
Jätän tämän
esitykseni tähän ja voin jatkaa, mikäli lukijoita kiinnostaa kuulla seuraavat
askelmat, jotka Jeesuksen opetuksissa kuin myös Kalevalassa ovat tärkeimmät
elämänohjeet meille.