Suomen ja meidän suomalaisten historiaa

 Tässä merkissä voitatte!   Miten?    

Niin, että muututte omalla ristillänne taivaan sinisiksi, Pyhyyden täyttämiksi. Katsokaa taivaan sineä pitkään, niin huomaatte kuinka se rauhoittaa jo mielen ja tunnette pyhyyden tunnetta.

Silloin vapaudumme ehkä myös ulkoisesta isänmaallisuudesta, joka ilmenee monasti yltiö- tai hurmaisänmaallisuutena, kohti todellista hengen yhteyttä, kohti kaikkien ihmisten veljeyttä, kohti todellista sitä, mitä monet sanovat olevansa maailmankansalaisia ymmärtämättä oman isänsä eli isänmaansa sydämen kuiskauksia. 

                            

                       Arvoisa Kalevan kansa.

 Sanon arvoisa, sillä tulette toivottavasti itsekin tämän esitykseni jälkeen arvostamaan yhä enemmän sitä, että olette syntyneet suomalaisiksi, ja vapautumaan pikkuhiljaa siitä heikosta suomalaisesta itsetunnosta, joka alistettuna kansakuntana meihin on iskostettu ruotsalaisten toimesta.  

Tulen tuomaan tässä esityksessäni tietoja Suomen kansan mahtavasta menneisyydestä, jolta pohjalta voimme sitten ymmärtää nykyistä tehtäväämmekin kansakuntana.

Kerron myös mitenkä Kalevala aukeaa syvällisemmin vain aikain viisauden, jo vanhan ajan mysteeriolaitoksista peräisin olevan kielen avulla, kielen, joka pukeutuu vertauskuviin ja allegorioihin, jota Marjatan poika Karjalan kuningas Jeesus Nasaretilaisena myös käytti.

Siksi hänen kuten myös Buddhan ja monen muun suuren ihmiskunnan opettajan alkuperäiset opetukset voidaan tunnistaa ja syvällisemmin   ymmärtää kun tiedetään mitä he vertauskuvillaan tarkoittivat.

Voimme myös tiedostaa mitä uutta esim. Marjatan poika, Jeesus, ajallemme toi. Tätähän  Kalevala ei kerro, sillä se loppuu Marjatan pojan syntymään. Mutta sen saamme sitten lukea UT:stä Jeesuksen historiana ja opetuksina.

Kalevalahan ei kuitenkaan ole mitään vanhaa menneisyyttä, vaan nykymuodossaan nykyajan ihmisille annettu oppikirja. Ihmisille   jotka haluavat päästä syvällisempään tietoon elämästä ja sen tarkoituksesta.

Kalevala mahdollistaa vertauskuvien ymmärtämisen myötä myös toteamaan mitkä ajassamme liikkuvat tiedot ja käsitteet ovat yhtäpitäviä ikuisten totuuksien kanssa.

Nykyinen Suomen kansan inkarnaatio on ollut kuin satu rumasta ankanpoikasesta, joka ei ole ollut tietoinen uljaista sukujuuristaan, vaan on kasvanut lapsuutensa ja nuoruutensa ajan vähäteltynä ja poljettuna vieraiden valtioiden alaisena.

 Niin kuin ihminenkään ei yleensä tiedä menneistä elämistään, ei Suomen kansakaan ole ollut tietoinen edellisistä inkarnaatioistaan, ne on meiltä visusti salattu. 

Ja näin on ollut hyvä. Ehkäpä poljettuna olosta meille on tämä mahtava suomalainen sisu kasvanut,   ja on opittu nöyryyttä ja oikeaa mielen laatua, jotta olemme heränneet huomaamaan mikä elämässä on tosi hyvää, suurta ja arvokasta.

Se että nyt olemmekin kasvamassa joutseniksi on menneisyytemme, menneiden elämiemme ponnistelujen tulosta.

Kansakuntaahan voidaan verrata ihmiseen. Monet suuret henkiset ihmiset syntyvät vaatimattomiin oloihin, kasvaakseen suureen tehtäväänsä otollisissa olosuhteissa.

Suomen kansan hengen jälleensyntymäkin on näissä merkeissä tapahtunut.

Kansakunnalla kuten ihmiselläkin on oma dharmansa eli elämäntehtävänsä.

Suomella tulee olemaan tärkeä tehtävä Euroopan omanatuntona, sanoi suomalainen tietäjä Pekka Ervast jo viime vuosisadan alkupuolella. 

Nostradamus ennusti yli 400 vuotta sitten, että tulee olemaan niin vaikeat ajat, että vain se, että pohjolassa syntyy valtakunta, joka täysin omaksuu alkuperäisen todellisen kristinuskon, pelastaa maailman!!!

No, Suomeahan ei vielä silloin ollut valtiona, mutta nyt on !

HP Blavatsky joka oli mestareiden lähettiläs ennusti, että Euroopassa tulee olemaan niin vaikeat ajat, etteivät teosofitkaan tiedä enää mikä on oikein, kääntäkööt silloin katseensa Suomeen, sieltä tulee valo!      

Rudolf Steiner sanoi että Eurooppa on elänyt tähän asti sotaisan Kreikkalaisroomalaisen kulttuurin alaisena, mutta tuleva Euroopan kulttuuri tulee olemaan Kalevalainen.

Tällä hän ei suinkaan tarkoittanut sitä virsukulttuuria minä vielä suomalaiset Kalevalaansa pitävät, vaan tuleva kulttuuri tulee olemaan sen viisauden ilmentymää mitä Kalevala pohjimmiltaan on, ja mitä se kuvakieleensä ja sanoihinsa on kätkenyt. 

Eihän voi olla sattuma, että Suomen nykyinen valtiollinen inkarnaatio ainoana maana maailmassa karttana on ihmisen muotoinen, karttana joka ilmentää vielä naisen hahmoa, Suomineitoa, joka oikealla kädellään vilkuttaa Euroopan kansoille, että kuuntelisivat tämän oman Pohjanneitonsa ääntä. Pohjan ihanan immen, joka Kalevalassa kuvaa ihmisen korkeampaa minuutta, joka ilmenee eettisenä omanatuntona meissä. 

Onhan maailma tätä Suomineitoa aika paljon jo kuunnellutkin.

Onhan meillä ollut ja on parhaillaankin huomattavia tehtäviä Yk:n ja Euroopan yhteisyyden ja sovinnon rakentelussa.

Suomalaiset ovat tunnetusti jo EU:ssa luotettavan virkamiehen maineessa ehkäpä juuri korkeamman eettisyytensä ansiosta. 

 Suomi on myös jo monilla mittareilla todettu ihmiskunnan kärkimaaksi koululaitoksen, kulttuurin ,tieteen ym:lla saroilla.  

Kuinka olisi   muuten selitettävissä, että pieni syrjäinen kansakunta yks’ kaks’ ponnahtaa maailman kansakuntien kärkeen, ellei sillä olisi jo edellisistä inkarnaatioista peräisin olevia mahdollisuuksia siihen.

Tänne inkarnoituu yhä enemmän ”vanhoja” sieluja joilla on otolliset mahdollisuudet jatkaa ja toteuttaa omaa kehitystään ja vaikuttaa siten kansakunnan ja koko ihmiskunnan  kehittymiseen. 

 Väinämöinen myös lupasi palata kansansa pariin, kun häntä jälleen: "tarvitahan, katsotahan, kaivatahan: uuen Sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta aurinkoa, eikä ilmaista iloa".  

Joko Väinämöinen on tullut, sillä tieto ”kuusta, auringosta” on ollut pitkään kadoksissa.   Kuu tarkoittaa salatieteellisesti kuoleman jälkeistä elämää. Aurinko eli Ammon Ra tarkoittaa rakkautta eli Ra’kautta ihmiselämässä.

Kuolema on vielä mysteerio kansalle. Ei ole kansalla enää varmaa tietoa mitä kuu’oleman, eli kuoleman jälkeen tapahtuu.

On unohdettu tieto, että joka päivä on kuolemisen päivä. Pitää oppia luopumaan eli kuolemaan kaikelle sille, joka sitoo meitä aineellisuuteen, jotta henkinen elämä rakkaus meissä voisi vuolaana virrata. 

Sen jälkeen vasta aineellisuuskin meitä todellisuudessa palvelee. On unohdettu myös auringon, eli Ra’kastavan Isämme Jumalamme etsiminen itsestämme, mihin mm. Jeesus meitä kehotti, ja minkä yhteyden hän itse oli saavuttanut.

Siksi emme ole päässeet ilmaisen hengen-ilonkaan yhteyteen, vaan etsimme maksullisia korvikkeita elämäämme. Mammona korvaa rakkauden.

Pekka Ervastin (joka oli varmasti yksi Väinämöisen opetuslapsia) mukaan Väinämöisen uusi voimakkaampi vaikutus ja tuleminen alkoi jo Mikael Agricolasta lähtien.

 Hänhän käänsi Uuden-testamentin Suomen kielelle, eikä juutalaisten vanhaa testamenttia ja toi siten nykyiselle Suomen kansalle Karjalan kuninkaan, Marjatan pojan, Jeesuksen opetukset luettavaksi.     

Emme enää olleet sidottuja henkistä valtaa pitävien näkemyksiin niistä, vaan pystyimme Kalevalaisen tiedon pohjalta ymmärtämään mitä Jeesus opeillaan tarkoitti.

Suomalaiset eivät vapaaehtoisesti vastaanottaneet juutalaisia julmia Jehova-jumalan oppeja, sillä Väinämöinen oli heille ylevämmällä tavalla näitä viisauksia opettanut.

Näitä hänen opetuksiaan kuitenkaan eivät henkisen vallan kahvaan päässeet ymmärtäneet ja sietäneet, vaan runonlaulajat ja tietäjät (kansanvillitsijät)joutuivat henkensä uhalla siirtymään itäisempään Karjalaan, katollinen kirkko kun ei heitä vainonnut. 

Onneksi   Lönnrot ja muut   heidän viisautensa meille myös kirjalliseen muotoon tallensivat.

Kalevala ja siinä ilmenevä jumalainen tieto (kreik.thesophia), aikain viisaus, valaisee meille nyky-ihmisille sen mitä Nostradamuksen peräämä todellinen alkuperäinen kristinuskokin on.

On valitettavaa, että nykysuomalaisille pitää tieto tuoda ensin ulkomailta, ennen kuin sitä osataan arvostaa.

Nuoriso onkin nykyään löytämässä Kalevalan englanninkielellä! He eivät kuulemma ymmärrä   kalevaista kieltä.

Suurin viisaus on aina pitänyt kuitenkin pukea vertauskuviin ja allegorioihin, kuten Jeesuskin teki. Kansalle hän puhui aina vertauskuvin, mutta opetuslapsille hän puhui suoraan, koska heidän ymmärryksensä hän oli avannut tajuamaan jumalaisia totuuksia. 

Vertauskuvat vaikuttavat myös meidän sisätajuntamme tunneälyn (intuition) kautta niin, että helpommin oivallamme jumalaisia totuuksia.

Meille HP Blavatsky toi teosofian ehkä kuitenkin monille vielä vaikeatajuisena ja sekavan tuntuisena, jonka sitten mm. Rudolf Steiner, Alice Bailey ja Pekka Ervast ansiokkaasti ovat kansalle ymmärrettävämpään muotoon pukeneet.

Näillä tiedoilla Kalevalakin aukeaa helpommin, mutta paljon elävämmin, runollisena, sadunomaiseen tarinaan puettuna, tempaen siten tunnepuolemmekin mukaansa, jotta kokonaisvaltainen ymmärtäminen olisi mahdollista. 

Kalevalaisten runojen sanotaan olevan tuhansia vuosia vanhoja, mikä todistaa myös kalevalaisten   juuriemme ulottuvan kauas menneisyyteen.

Kalevala kuvaakin vertauskuvissaan ihmisen ja maailman kehityshistoriaa aivan kuten entisaikain mysteeriolaitoksissa tietoon vihityille opetettiin. Mutta siihen palaamme sitten päiväkahvien jälkeen.

Mutta nyt lähdemme   tutkimaan omaa kansallista menneisyyttämme, jotta ymmärtäisimme tätä hetkeä jota nyt elämme. Mehän elämme parast aikaa parast aikaa.

 

Kun katsomme Suomen karttaa tuntien suomalaisuutta pintaa syvemmin emme ihmettele että se esittää ihmistä ja vielä naista. Onhan suomalainen nainen, niin kuin Suomikin todellinen ihme, kun ne oppii syvemmin tuntemaan.

Kansakuntaa ja ihmistä voidaankin hyvin verrata keskenään. Kansakunnan oppinut älymystö edustaa ihmisen päätä. Kulturelli sivistyneistö ja kansan syvällisemmät rivit ihmisen rintaa ja sydäntä. Työväestö vatsaa ja raajoja. Poliitikot ihmisen haluja ja intohimoja, jne.

Mutta niin kuin ihmisessä on henki, pitäisi se löytää kansakunnastakin. Ja voimme kysyäkin, että missä suomalaisuuden henki ilmenee.

Ilmeneekö se Ruotsi Suomi maaotteluissa. Oliko talvisodan henki sitä. Ilmensivätkö suurmiehemme sitä henkeä, vai mistä on kysymys.

Maaotteluhenki lienee vain sielullista yltiöisänmaallisuutta, joka saa joskus perin itsekkäitä hurmahenkisiä piirteitä.

Talvisodan henki onkin jo arempi asia kommentoitavaksi, sillä ne jotka sitä henkeä saivat kokea vakuuttavat sen olleen kansallisen hengen joka heitä inspiroi puolustamaan isänmaata. Se henki yhdisti suomalaisia niin että sai täysin vieraat ihmiset halaamaan toisiaan kuin läheistäkin ystävää.

En ota kantaa tuohon, jokainen ajatelkoon itse mistä oli kyse.

Mutta sitten voimme tarkastella suomalaisuuden heräämistä 1800 luvulla, jota aikaa ehkä voimme pitää sen hengen inkarnoitumisena, joka aika ajoin ilmentää suurta viisautta tässä kansassa, ja jota voimme siksi kutsua vaikka Väinämöis-hengeksi.

Snellman, Löndroot, Topelius, Leino, Sibelius, Ervast ym. suurmiehemme olivat nykyaikaisesti sanottuna kanavina Väinämöiselle, jotta hän saattoi ilmentää itseään eli suomalaisuutta jälleen tässä kansassa, kansassa, jonka hän oli jo ammoisina aikoina ottanut siipiensä suojiin. 

   

Taas häntä tarvittihin, katsottihin, kaivattihin. Se mikä tässä kansassa kansana ilmentää henkeä on Väinämöisestä, Suomen kansan korkeammasta minuudesta, siitä jumalaisesta viisauden hengestä "teosofiasta" jota meidän Kalevalamme runollisesti ilmentää.

Kun puhun teosofiasta tarkoitan sitä viisautta, mitä apostoli Paavalikin sanoi opetuslapsilleen puhuvansa eli theosophiaa.    

Kun aikoinani rupesin keräämään aineistoa ja miettimään tätä suomalaisuutta, niin joka puolelta alkoi ilmaantua esille asioita, lehtileikkeitä, kirjoja, vanhoja ja uusia, tietoa joka pyrki viestittämään Suomen kansan huomattavista juurista aina viidennen aarialaisen juurirodun syntyvaiheille asti.

Mieleeni tuli Tapio Kaitaharjun säätytalolla nyt jo 25-30 vuotta sitten pitämä neljän esitelmän sarja, jossa hän toi mahtavalla tavalla Suomen menneisyyttä, ja jonka Demari otsikoi tällä tavoin

Syvällä istuu nykysuomalaisissa vielä se alistuneisuus vähäpätöisyyteemme jonka Ruotsin-vallan aika meihin iskosti, ja jota suomenruotsalainen sivistyneistö vielä meidän päivinämmekin on koittanut ylläpitää.

Kaksikymmentäluvulla kun Vettenhovi Aspa julkaisi tutkimuksensa Suomalaisten muinaisesta kulttuuriyhteydestä muihin kansoihin ja erityisesti vanhaan Egyptiin, nämä suomenruotsalaiset ostivat suuren osan painoksesta ja polttivat ne julkisesti.

Siinä kun tuotiin selvillä todistusaineksilla suomalaisuuden Ruotsiakin mahtavammasta menneisyydestä.

Tässä on kartta miten tämä suomineitomme on muotoutunut viimeisten vuosisatojen aikana, jolloin Kalevan kansan uusin inkarnaatio kansakuntana jälleen saattoi tapahtua.

Svea mamma kuin synnyttää itsestään suomineidon, joka herättyään itsetietoiseksi isä Venäjän hoivissa aloittaa itsenäisen henkisen ja valtiollisen tiensä.

Suomineito vilkuttaa oikealla kädellään Euroopan kansoille että täältä tullaan jälleen ja että ne huomaisivat oman pohjanneitonsa ja kuuntelisivat mitä tällä nyt olisi sanottavaa.

Suomalaisethan olivat menneinä aikoina hyvin paljon vaikuttaneet Euroopan kansojen sivistykseen.

Kalevala opettaa meille kuinka suoriudumme elämässämme parhaiten vain kuuntelemalla oman pohjanneitomme eli omantuntomme ääntä.

Onneton kansalaissota saa kuitenkin neidon voimattomana ja epätoivoisena nostamaan molemmat kätensä ylhäältä apua pyytäen, ja laskee vasemman kätensä vasta rauhan tultua toisen maailmansodan jälkeen, mutta oikealla kädellään jälleen koittaa   herättää Euroopan kansat kuuntelemaan oman pohjanneitonsa tärkeää sanomaa henkisestä elämänymmärryksestä.

Ellemme me suomalaiset lähde Kalevalan sisäistä sanomaa kohta julkisesti esille tuomaan   tulevat   saksalaiset meille opettamaan mitä Kalevala sisällään pitää. Niin suuri innostus siellä on Kalevalaan, että sinne on perustettu kahviloita jotka on nimetty kalevalaisin nimin, ja joissa lausutaan ja lauletaan Kalevalaa Suomen kielellä.

Tässä kartassa jossa Rooman valtakunta on suurimmillaan v. 180 ei Ruotsista ole vielä tietoakaan. Finnit kyllä näkyvät.

Vasta 900 luvulla alkaa Ruotsikin valtiona ilmaantua maailmankartalle.

Mutta on vain ajan kysymys kun tullaan todistamaan että Ruotsin kuninkaat, niin kuin Norjan ja Englanninkin, pohjaavat vanhoihin suomalaisiin kuningassukuihin.

Tässä on Eero Ojasen vuonna -89 Helsingin Sanomissa koko aukean mittaisena kuvattu sukupuu Suomen ja Kainuun kuninkaista.

Nämä tiedot ovat kerätyt ilmeisesti vanhoista Norjalaisista saagoista ja tarinoista.

Näitä tarinoita löytyy Englannistakin joissa ylistetään kuninkaitten yleviä sukujuuria jotka pohjaavat Suomalaisiin mahtaviin kuninkaisiin.

Mahtaakohan tällainen väite mennä koskaan Ruotsissa läpi.

Jokin aika sitten löytyi Ruotsista tällainen kulta-aarre,  ja tässä tekstissä sanotaan mm. että ne antavat vihjeen tähän asti tuntemattomasta ruotsalaisesta kuningaskunnasta, jossa on harjoitettu salaperäisiä uskonnollisia menoja. 

Niinpä niin, liekö made in Finland.

Eihän siitä ole kuin reilu 90 vuotta kun nyky suomellakin oli oma kuningas, tosin vain muutaman kuukauden.  Nimittäin tämä Väinö ensimmäinen. 

Eduskunta valitsi tämän Saksan keisarin vilhelm II:n langon lokakuussa vuonna 1918 Suomen kuninkaaksi, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan hän luopui kruunusta.

Suomella ja Saksalla on selvä sympaattinen suhde keskenään mikä johtuu historiallisesta sukulaisuudestamme, jonka viimeaikainen geenitutkimuskin vielä osaltaan vahvistaa.

Nimittäin että suomalaisilla ja saksalaisilla on 50 % yhteisiä geenejä.

Pikkuhiljaa alkaa loksahdella paikoilleen nykyisen tieteenkin tutkimustuloksista se vanha tieto, että Suomalaiset ovat Euroopan vanhin sivistyskansa.

Ja tämä tieto ei suinkaan ole lähtöisin Suomalaisilta tutkijoilta, vaan ulkolaisilta, joilla ei ole mitään syytä tai intressiä nostaa Suomalaisia mihinkään erityisasemaan.

Näitä tutkijoita jotka ovat tulleet jokseenkin samoihin tuloksiin on lähes kaikista euroopan maista, mutta ennen kaikkea Saksalainen professori ja salaneuvos, mestarinkin nimellä kunnioitettu tiedemies Gustaf Kossina,joka käytti 50 vuotta elämästään germaanien historiaa ja vaelluksia tutkien.  

 

Hän löysi germaaneja ja slaaveja vanhemman kulttuurin josta hän käytti nimeä "Urfinnen." 

Suoraan käännettynä; ikisuomalaiset, mutta me puhumme kantasuomalaisista.

Hän julkituo laajasti julkaisuissaan Suomen suvun varhaista historiaa. Jos joku on kiin nostunut niitä lukemaan, niin ne löytää yliopiston kirjastosta Saksan kielellä ja vielä kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuna.

Kossina pitää senaikaisia suomalaisia hyvin sivistyneinä, jotka jättivät tietonsa ja taitonsa perintönä myöhemmille kansoille.

Historian merkittäviä tietolähteitä ovat argeologisten löytöjen lisäksi olleet venäläiset luostarikronikat, eräät kertovat runot vanhalta ajalta, roomalainen historioitsija Tacitus, kuin myös monet pyhinä pidetyt kansanrunoelmat, joissa on rivien välissä, niin kuin Kalevalassakin säilynyt ikivanhaa historiallistakin tietoa, kun se vain osataan niistä avata.

Vanhat englantilaiset sankarirunoelmat kertovat Euroopan oloista aina esihistoriallisiin aikoihin saakka. Ne luettelevat mm.400-500-lukujen Euroopan valtioiden ja hallitsijoiden nimiä, mainiten keskeisessä Euroopassa Finnit joiden kuningas oli Kaleva.

Kaleva on ollut ilmeisesti yleinen suomen kuninkaiden nimenä. Puhuuhan Viron Kalevipoegkin Kaleva kuninkaasta ja hänen pojistaan.

Jos sitten katsomme mihin tulokseen nämä monet ulkolaiset vanhemmat tutkijat ovat tul leet suomen kansan historiasta. Sanon vanhemmat, sillä he ovat ennen 30 lukua eläneitä.

Sivuutamme nykyisen suomalaisen tieteen tulkinnat historiastamme, sillä se tuntuu elävän vielä Kabriel Porthanin ja ruotsinvallan aikoja, peläten totuuden vievän samantien apurahatkin.

Kabriel Porthan oli ruotsinmielinen ja kirjoitti suomen historian niin kuin ruotsalaiset sen halusivat nähdä. Historia kirjoitetaan aina vallassaolijoiden mukaan.

Tapio Kaitaharju on kirjoittanut ansiokkaan kirjan "Me Suomalaiset" johon hän on koonnut paljon ulkolaisten tutkimustuloksia ja lisännyt omia intuitiivisia aineksiaan, vai voisiko sanoa tässä seurassa yliaistisia salatieteellisiä tutkimustuloksiaan.

Paljon hän jättää kirjoittamatta vielä siitäkin mitä hän puhui Säätytalolla, ja mikä Väinämöisen osalta oli melko yhteneväistä PE:nkin tutkimusten kanssa.

Mm Kaitaharju on löytänyt niin kuin PE:kin Väinämöisen opetuslapsineen nykyisen Saksan metsäseuduilta.

Tosin hän mainitsi opetuslapsia olleen 14, joista 7 miestä, 7 naista. PE: puhuu kahdesta toista opetuslapsesta.

Ilmeisesti tämä ajoittuu jonnekin enne ajanlaskumme alkua.

Samoin Kaitaharju puhui Väinämöisen tulleen vihityksi Kolkkis mysteereissä Mustan meren pohjois-rantamilla.

En muista mainitsiko hän sitä, minkä PE, että Siellä Svartsvaldin metsissä suoritetuissa mystisissä rituaaleissa Väinämöinen kohosi sellaisiin korkeuksiin, että saattoi ottaa tehtäväkseen toimia Suomen kansallishaltijana, ja ohjata näkymättömissä Suomen kansan kehitystä ja kohtaloa. Israelin kansallahan oli vastaavassa tehtävässä Jehova Jumala.

Kun kysyin Kaitaharjulta oliko hän lukenut PE:n tutkimuksista, vastasi hän ettei ollut, vaan nämä olivat hänen omia löytöjään.

Näin kaksi tietäjää todistavat toistensa löydöt.

Historian tutkijat ovat hyvin yksimielisiä todistusaineistoihin perustuen, että noin 5000 vuotta sitten levisi Aasiasta salaperäinen venekirveskansa sellaisella nopeudella Euroop paan, ettei mikään luonnollisen leviämisen malli siihen sopinut. Tämä venekirveskansa omasi ylivoimaisesti korkeamman kulttuurin kuin mitkään kansat sitä enne Euroopassa.

Se ei edennyt väkivaltaisesti niin kuin Roomalaiset myöhemmin, vaan sopuisasti ja hedelmöittäen omalla kulttuurillaan kansat joiden alueelle saapuivat. He omasivat sellaisia tietoja ja taitoja joita alkuasukkaat sitten oppivat heitä matkimalla. 

Sotaisia barbaariheimoja he yleensä väistivät, vaikka olisivat etevämmyydellään heidät ehkä helpostikin voittaneet.

Tämän kansan tiede toteaa saapuneen Suomeenkin noin 2500 eKr. Todennäköisesti kyllä se on tapahtunut jo ennemmin, sillä Kossinan mukaan se jakaantui jo v. 3000 eKr. täällä kahtia nimittäin Kantasuomalaisiin ja Suomalaisindogermaaneihin.

Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä kansasta oli oikein kysymys.

Uusi nykyinen tiede pitää tätä kansaa indoeurooppalaisena paimentolaiskansana. Vanha tutkimus on sitävastoin mielenkiintoisempi, sillä se nimeää tämän venekirveskansan suomalaiseksi kantakansaksi.



Suomalainenkin tutkijasuuruus professori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen tuo myös tämän näkemyksen väitös-kirjassaan: Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta . 

 

Hän mainitsee että kaukaisessa muinaisuudessa ennen historiallista aikaa ja ennen kuin aarialainen eli arjalainen rotu oli Aasiasta liikkeelle lähtenyt, niin suomalainen kantakansa oli suuri mahtava kansa.
Se asutti Kaspianmerestä Himalajaan ja siitä Pohjoiseen Jäämereen ulottuvaa laajaa aluetta ja jota Kalevalassamme kutsutaan Turjan maaksi mahtavaksi.

Meidän lapsuudenkotimme oli nykyisen Gobin autiomaan tienoilla joka siihen aikaan oli jääkauden jälkeen vielä hedelmällistä maata. Kansan lisäännyttyä läksimme sivistämään ympäroiviä alkuasukkaita.

Nykyisinkin salaisten tietojen mukaan Gogin autiomaassa vietetään ilmeisesti eetteritasolla tilaisuuksia (juhlia) joissa suuret mestarit esiintyvät niille jotka pystyvät heidät näkemään.

Toinen haara jäi hallitsemaan näitä alueita ja kutsuttiin turanilaisiksi, kun taas toinen osa tätä kansaa kääntyi länteen levittäytyen Euroopan alueelle paljon ennen nykyisiä Euroopan kansoja.

Persian muinaistaruissa mainitaan tämä mahtava Turanin kansa nimellä Tuirjan heimo.

Kalevalassa Lemminkäisen äiti kieltää poikaansa menemästä Pohjolaan sanoen: "Etkä taida kieltä Turjan, maha et lausua lapiksi." Pohjolan häihinkin oli kutsuttu vieraita, tai paremminkin sukulaisia, kaukaa: "Lapin laajoilta periltä, Turjan maasta mahtavasta." Lappia oli ilmeisesti siihen aikaan koko Jäämeren ranta-alueet.

Tämä kantasuomalaisten suuri liikkuvuus voitaisiin johtaa taitavasta laivanrakennustekniikasta. Olemmehan vieläkin siinä taitavia.

Kantasuomalaisten aikaan n.5000 eKr.ajoittuvana todistuksena tästä voidaan osoittaa Ruotsista Varbergin tienoilta löydettyä järeistä tammilankuista kaarille rakennettua venettä.

Veneenrakennustaito mahdollisti nopean siirtymisen Venäjänkin jokireittejä pitkin ja perustaa siirtokuntia syvälle sisämaahan.

Vesistöt olivat siihen aikaan huomattavasti runsaammat ja joet vuolaammat. -------

Väitteet että Suomalaiset olisivat Mongolilaista rotua tulee tietysti ruotsalaisilta. Asiassa on sen verran totuutta että osa suomalaisista jotka sivistivät myös mongolirotuja sekkoit tuivat sikäläisiin heimoihin niin että heistä muodostuivat suomalais-ugrilaiset kansat.

Nykyinen suomen kansa pohjaa edelleen enimmäkseen kantasuomalaiseen juureen.

Tämä Mongolikäsitys voi pohjata myös erääseen toiseen lähtökohtaan jonka tuon vähän myöhemmin esille.

Vanhat lappalaiset kertoivat, että heillä muinaisina aikoina oli hallussaan koko Skandinavia, tai ainakin suurin osa siitä, mutta heidät tunki pois osaksi valtava jättiläiskansa, osaksi pienempikasvuinen, mutta viisaampi ja viekkaampi uudisasukaskansa etelästä päin.

Skandinavian muinaistaruissa puhutaan näistä jättiläisistä eli Jotuneista jotka olivat korkeammalla sivistyksen tasolla: osasivat viljellä maata ja hallitsivat raudan valmistuksen ja takomisen. He olivat myös taika-taidoissa suuressa maineessa.

Mahtavat ylimyssuvut ja kuninkaat olivat yleensä Jotunien jälkeläisiä.

Nämä pienemmät viisaat ja viekkaat heimot olivat ilmeisesti suomalais-indogermaaneja jotka tulivat etelästä ja tapasivat täällä sukulaisheimojaan eli kantasuomalaisia.

Niin kuin jo edellä mainitsin kertoo Kossina suomalaisten eli venekirveskansan jakautuneen kahtia Aasiasta Eurooppaan saavuttuaan. 

Tämä jakaantuminen tapahtui tuolla Tanskan ja etelä Ruotsin välillä: pohjoisiin kantasuomalaisiin ja eteläisiin suomalais-indogermaaneihin. Tämä eteläinen siipi jakaantui lukuisiin heimoihin jotka levittäytyivät laajoille alueille Eurooppaan ja vähään-aasiaan.

Mm. Skyytat, sumerit ja heettiläiset ovat heidän jälkeläisiään. 

Heettiläiset poikkesivat näistä muista heimoista huomattavasti sotaisuutensa vuoksi. He olivat unohtaneet ilmeisesti alkuperäisen tarkoituksensa ja siksi erehtyivät väärille vesille, ja mm. valloittivat faaraoiden Egyptin siinä 1700 luvulla eKr. jolloin heettiläiset Hyksoskuninkaat hallitsevat Egyptiä jonkin aikaa.

Tämä oli mahdollista siihen aikaan kun Egypti oli heikoimmillaan, sillä maa oli jakautunut sisäisten levottomuuksien takia kahtia: Ala-ja Yläegyptiin.

Egyptihän oli vanha kulttuurikansa, ehkä Atlantilaista neljännen punaisen juurirodun seitsemättä kulttuurikautta edustava, niin kuin punaveriset Atsteekitkin Eteläamerikassa. Hyksot olivat niin paljon eri rotua etteivät egyptiläiset kauaa heitä sietäneetkään, vaan ajoivat kohta maasta poi.

Kalevalassa Ahti Saarelainen mainitaan myös punaveriseksi, eli verenperinnöltään punanen. Siis Atlantilaista punaista rotua.

PE mainitsee kirjassaan Suuret Uskonnot että asukkaat vanhassa Kaldeassa olivat Turanilaisia, (eli siis kantasuomalaisia). Sen kulttuuri oli niin voimakas että myöhemmät valloittajatkin omaksuivat tämän kulttuurin.

Meillähän on vieläkin kaldealainen ajanlasku käytössä. He olivat taitavia astronomeja, mutta ennen kaikkea taitavia astrologeja, jolle meidän tiedemiehemme vielä toistaiseksi nauravat, kun eivät siitä mitään tiedä. Tiede ei niiltä osin siis ole vielä kaldealaisten tasolla.

Tietäjät itäisiltä mailta lienevät olleet kaldealaisia astrologeja, jotka tähtikartoistaan tiesivät suuren henkisen kuninkaan syntyvän Palestiinassa.

Turanilaiset kehittivät riimu- ja nuolenpääkirjoitukset, joiden ansiosta voimme nyt savitauluista tutustua heidän tai oikeammin meidän omaan menneeseen kulttuuriimme. 

Nämä savitaulut ovat jo todistaneet sen ettei juutalaisten raamattu ole sen kummempi Jumalan ilmoitus kuin muutkaan pyhät kirjat, sillä lähes samat kertomukset löytyvät jo täältä Assyriasta. Onpa sieltä löydetty piirros jossa nainen ottaa puusta omenan tarjoten sitä miehelle, käärmeen katsoessa toimitusta. -------

Antiikin historioitsija Herodotos puhuu skyytoista, jolla nimellä meitä silloin kutsuttiin, tietäjien suvusta ja mainitsee, että maata viljelevät skyytat asuvat Dneprin varrella eli siis Mustanmeren pohjoispuolella. Paimentolais-skyytat neljä päivänmatkaa heistä itään ja kuninkaalliset skyytat Asovanmeren ympärillä. 

Kreikkalaiset kunnioittivat skyyttoja jumalaisina olentoina, eikä suotta, sillä tämä kuninkaallinen suku oli kaukaisessa muinaisuudessa valanut perustan heidänkin kulttuurilleen.

Varmaan Kolkhis-mysteerit olivat heidän opinahjonsa, jossa tietäjiä koulutettiin, ja jossa Väinämöinenkin oli koulunsa käynyt suomalaisten tietäjien yliaististen tutkimusten mukaan.

Egyptiläiset Sais'in papit, joilla oli hallussaan vanhoja papyruksia joissa mm. kerrottiin Atlantiksen ajoista, kertoivat kreikkalaiselle lainlaatijalle Solonille: "Ette tunne sitä erittäin jaloa ja oivallista ihmisrotua, joka kerran asui maassanne ja josta te olette lähtöisin, sekä te itse, että teidän nykyinen yhteiskuntamuotonne, vaikka nykyisin tuosta ihailtavasta kansasta on jäljellä ainoastaan vähäinen jäännös". 

Onko mahdollisesti niin, että tästä mahtavasta Turanin kansasta me suomalaiset olemme enää vain jäänne. Löytyyhän kyllä Venäjältä vielä suomalaisia heimoja jotka puhuvatkin vielä Suomen kieltä.

Venäläiset tulevat vielä löytämään omien sukujensakin juurista turanilaisten geenejä.

Etruskit jotka asuttivat italian niemimaata paljon ennen roomalaisia ja joilta roomalaiset olivat perineet kulttuurinsa olivat skyyttoja.

Eräs ranskalainen tutkija totesi tutkittuaan etruskien kieltä että se avautui vain Suomen kieliopin avulla. ------

Ehkä tässä on jo riittävästi vastaväitettä suomalaiselle heikolle, alistetulle itsetunnolle ettei me olla oltu mittään, ja että meidän kielikin on lähes kaikki lainasanoja muista kielistä, niin kuin Veijo Meri yritti esittää.

Asia on juuri päinvastoin. Suomen kielen sanoissa on kätkettynä niin paljon viisautta että se jo osaltaan osoittaa sen olevan vanha kieli.

Suomen kieli on jo vanhaa perua Atlantikselta, eli vanhan Perun, Ketsuan, kielen kanssa yhteneväinen, niin että Perulaiset luulivat meidän puhuvan Ketsuan kieltä kun puhuimme suomea. Perun intiaanit vielä yleisesti puhuvat Ketsuaa.

Ennen Atlantiksen vajoamistahan yksi haara pelastettavia siirtyi Etelä-Amerikan mantereelle, yksi Egyptiin ja yksi Aasiaan. Tästä Aasialaisesta haarasta sitten syntyi uusi rotu.

Kuva 9. Ja nyt pääsemmekin huomattavaan asiaan Suomen menneisyydestä, nimittäin kansamme alkukotiin Gobin erämaahan, missä viides Arjalainen valkoinen rotu synnytettiin. Gobi ei ollut siihen aikaan erämaa vaan vetistä, hedelmällistä maata, salaisen opin mukaan.

Jos ajattelemme että jääkausi loppui noin 10.000 vuotta sitten ja jäät olivat sulaneet niin, että vesistöjä oli runsaasti joka puolella, olivat nämä seudut varmaan puhtaita neitseellisiä ja hedelmällisiä alueita uuden juurirodun synyttämiselle.

PE kertoo, että uuden rodun alkuajat olivat onnellista aikaa, elettiin kuin paratiisissa. Rotu oli uusi, ruumiit olivat puhtaita ja valkoisia ympäristössä asuviin alkuasukkaisiin verrattuna.

Muistattehan vielä kirjasta Luolakarhun klaani Ailan joka edusti tätä uutta rotua.

Ihmiset elivät täällä paratiisissaan aikansa eivätkä pelänneet kuolemaa, sillä heidän maailmankatsomuksensa oli ylevä.

He kutsuivat sitä sanaatana dharmaksi eli ikuiseksi uskonnoksi. Se on Arjalaisen rodun alkuperäinen uskonto jonka viisaat rishit kansalle opettivat. Se mm. sanoo, että kaikki tiet vievät minun jumalan luo.

Kalevalakin avautuu syvemmin vain tämän ikuisen uskonnon eli jumalaisen viisauden teosofian avulla. Joten sekin viittaa että juuremme ovat täältä lähtöisin.

Mutta kun väki sitten hiljalleen lisääntyi lähtivät ensimmäiset siirtolaiset Himalajan yli Intiaan, jossa asui kolmannen ja neljännen juurirodun alkukantaisia heimoja ns. dravideja.

Täällä Intiassa kehittyi sitten tämän viidennen juurirodun ensimmäinen alarotu tai paremmin sanottuna kulttuurikausi, rigveeda-kulttuuri.

Tämä Gobin erämaahan on nykyisen Mongolian aluetta, joten siitäkin voisi johtua väärinkäsitys että suomalaiset olisivat mongolilaista juurta.

Mongolit ovat kyllä tulleet sinne myöhemmin, suomalaisten jo aikoja ennen jätettyä tämän lapsuudenkotinsa.

Siinä meni muutama tuhat vuotta sitten kunnes tämä uusi rotu 5-6000 vuotta sitten lähti vaeltamaan länteen, sivistämään Euroopan kansoja. Euroopasta oli tuleva tämän viidennen rodun manner.

Tuntuu kuin heitä olisi innoittaneet ja ohjanneet näkymättömät voimat tässä lähetystehtävältä näyttävässä vaelluksessa.

He toivat oman uskontonsakin mukanaan ja pukivat sen vertauskuvallisiin kertomuksiin, kuin satuihin joita sitten kertoivat näille Euroopan lapsellisen tietämättömille alkuasukkaille.

Siksi myöhempien kulttuurien uskonnoissa on säilynyt kuin punaisena lankana tämä jumalainen viisaus, teosofia.

Kalevala on hyvä esimerkki tästä satuihin kätketystä viisaudesta. Suurimmalle osalle suomalaisistahan se on vielä pelkkää satua.

Se suomalaisuuden henki joka tähän kansaan Gobin lapsuudenkodissa vuodatettiin odottaa uutta tulemistaan vielä meihin nykysuomalaisiin. Me voimme kyllä ymmärtää jo paljon tätä henkeä, sitä ikuista jumalaista viisautta, jonka HPB toi meille järjellä ymmärrettävään muotoon.

Sen me suomalaiset olemme tietämättämme jo äidin maidossa juoneet.

Nyt me nykysuomalaisetkin voimme ymmärtää esi-isiemme suuren viisauden, kun voimme lukea sitä Kalevalasta teosofian avaimella.

Väinämöinen edustaa kuin Melkkisedekiä joka Manun kautta tuo uudelle rodulle viisaat lait ja ohjaa sen toimintaa muutenkin oikeisiin uomiin, ja vapautuu tehtävästään vasta kun Marjatan poika Kristus syntyy Karjalan kuninkaaksi, kaiken vallan vartijaksi.

Karjala eli K niin kuin koko ARJALA tarkoittanee viidettä juurirotua, sillä mikä sopisi paremmin nimeksi rodulle joka kesyttää villit metsän eläimet kotieläimiksi ja saa sitten pitkälti elantonsa karjanhoidosta, ja jonka pyhiä miehiä, pappeja kutsutaan paimeniksi.

Väinämöisen ja Ainon välinen episodi joka ajoittuu tämän uuden rodun syntymisen tienoille, osoittaa että Väinämöinen tajuaa Ainon jo tätä uutta rotua edustavan, muttei hänkään neljännen rodun tietäjänä ymmärrä ja taida sillä tavoin ilmaista rakkautta, joka tämän uuden rodun, Ainon, sydämessä on syttymässä.

Aino joka oli jo yksilöitynyt eli vapautunut sukusidonnaisuudestaan koki ihmisyyttään loukatuksi, kun suku hänet vanhalle miehelle lupasi.

Hän halusi jo valita puolisonsa rakkaudestaan käsin, ja kuoli mieluummin kuin nai Väinämöisen.

Sampoakaan Väinämöinen ei mahtavista loitsutaidoistaan huolimatta pysty luomaan.

Veneen eli käyttövälineen muilla tasoilla liikkumista varten hän kyllä vielä luo sanan voimalla, mutta Sampo on jotain aivan uutta johon tarvitaan Ilmarisessa, eli viidennessä rodussa heräävät ominaisuudet.

Ne ominaisuudet ovat tässä persoonallisuudessa ilmenevät: nerokkuus, järki, äly ja ajatus, jotka ovat se seppä meissä, joka jumalaisesta inspiraatiosta, eli Väinämöisen houkutuksesta, Sammon tähän Pohjolan kivimäkeen eli fyysiseen ruumiiseen takoo.

Sampo eli Kirjokansi on se meidän eetteri- eli voimaruumiistamme muodostuva jumalaisen puolemme käyttöväline, jonka avulla Jumalamme astuu aikanaan itsetietoisena maanpäälle.

Tämän Jeesus jo ensimmäisenä veljenä joukostamme, Karjalan kuninkaana, loppuun asti suoritti, jotta meidän muiden on nyt helpompi tästä tehtävästä suoriutua. Uudisraivaajan tie kulkee aina suurimpien ponnistusten ja kärsimysten kautta.

Jeesus usein vetosi opetuslastensa ymmärrykseen, ymmärryksen valoon joka meissä pitää saada syttymään ja loistamaan, sillä: ymmärrys tajuntaamme hallitessaan aukaisee silmämme ja vapauttaa meidät tämän dualistisen maailman pahasta kuin myös hyvästä.

Silloin poistuu malka omasta silmästämme, ja sen myötä tuomion henki , joka meitä hallitsee ja pitää kahleissaan niin kauan kun vielä pahaa tuomitsemme, emmekä sitä ymmärrä.

Tiedosta syntyvä usko on elävää tekoa.

Kutsutusta valituksi ihminen tulee kun hänen älyllinen kutsumuksensa johtaa elävään elämään, viisauksien käsittämiseen, eli niin kuin tämä sana sanoo: niiden toteuttamiseen käsien eli tekojen ja toiminnan kautta. Sen myötä meidät puetaan häävaatteisiin.

Siksi viidennen juurirodun viidennessä alarodussa eli tässä nykyisessä kulttuurissa järjen kehitykselle on pistetty niin suuri painoarvo. Tunteen ohjauksessa ihminen ja ihmiskunta ovat tehneet suurimmat mielettömyytensä ja syntinsä, ja sen seurauksena on sitten kaikki kärsimys ihmisille tullut.

Vain järkevä ajatus voi meissä vaarallisen ailahtelevan tunteen kahlita kultaisilla kihloillaan ja lyöttäytyä sen kanssa sopusointuiseen yhteiseloon.

Sillä vain tunteen ja ajatuksen yhteistyöllä voi meissä ymmärrys kasvaa ja jumalainen tahto herätä, ja sen myötä luovat voimat meissä pääsevät toimimaan niin että tulemme raskaiksi pyhästä hengestä, jolloin Kristus-lapsi eli jumalainen rakkaus meissäkin voi aikanaan syntyä.

Niinsanottu paha on ollut meidän hyvä opettajamme jotta olemme löytäneet tosihyvän elämäntarkoituksen.

Tämä on lyhyesti sanottuna Karjalan kuninkaan, kuin myös kaikkien todellisten esoteeristen koulujen opetus ja siksi se löytyy Kalevalastakin. -------

Sellainen viisaus tulee heräämään Euroopassa joka Kalevalaakin syvemmin ymmärtää. Eikä se jää meille enää siten pelkäksi satukirjaksi.

Eli että nykyinen, vielä alemman eli kylmän loogisen älyn ihannointi, muuttuu tulevaisuudessa viisauden eli Väinämöisen ihannoinniksi.

Poliitikotkin valitaan silloin heidän ilmentämänsä viisauden perusteella. -----

Miksi monet huomattavat näkijät ja tietäjät ovat sitten viitanneet Suomesta tulevaan valoon:

Ehkä siksi että tämän viidennen kulttuurin uskonto on Kristinusko, joka pohjaa Jeesus Kristuksen elämään ja opetuksiin. Viisauden mestarit ovat huolissaan kristikunnasta joka kulkee kaukana: mestarinsa syvällisistä opetuksista paljoakaan tietämättä.

Siksi he ovat huomanneet Suomen, koska täältä loistaa valo jonka sytyttäjänä on ollut Pekka Ervast. Ja se valo on alkuperäinen todellinen teosofian valaisema kristinusko, eli Jeesuksen opetukset syvällisemmin ymmärrettyinä.

Tätä esoteerista eli sisäistä kristinuskoa joka pohjaa ikuisiin totuuksiin on jo kohta sata vuotta nyky- suomalaisillekin jälleen opetettu.

Vain se on tämän viidennen kulttuurin pelastus materialismin lohikäärmeen pauloista että otetaan vakavasti Karjalan kuninkaan oman kulttuurimme Mestarin opetukset, eikä vain huudeta Herra Herra. Menkää pois, minä en tunne teitä, sanoi Jeesus tämän sortin huutajista ja rukoilijoista.

Pyhä henki vaakalintu valkeainen joksi Kalevala sen nimeää astuu tajuntaamme talonpoikaisen järjen ja ymmärryksen kautta. Sen ymmärryksen joka on hartaana polvistunut Luojansa edessä.

 

Siksi Suomen siniristi lippu, jonka taivaan sininen väri edustaa pyhää henkeä, ja hartautta,  muistuttaa meitä aina kun sen näemme, miksi meidän pitää tuleman: kuolla alemmasta persoonastamme tällä ristillämme eli siitä, mikä me luulimme olevamme ja tulla siten puhtaan valkoisiksi, niin kuin tämä Pyhän Hengen symbooli, Vaakalintu Valkiainen meille muistuttaa.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

taneli | Vastaa 14.04.2016 01.19

löysin yhteläisyyden ketsuan kieleen, se on samantyyppistä suomen kielen kanssa. kun olen matkustellut ketsuan maissa niin seillä on yksi sana sama, vauva

Joel Nokelainen | Vastaa 10.08.2015 11.57

Kiitos Kauno.................... :) hienoja asioita......

Leena Korhonen | Vastaa 22.02.2014 21.51

Kiitos Kauno. Luen juuri kirjaasi toista kertaa KESKITTYEN ja tämä puheesi antoi lisää valoa ymmärrykseeni. Paljon on vielä sisäistettävää <3

Pirkko Appelberg | Vastaa 20.10.2013 00.58

Kiitos :) Paljon hyvää ja syvällistä sanomaa, mistä ei puhuta.
Elämme mielenkiintoista aikaa ja nyt on aika laittaa ajatuksista ja sanoista toimeen.

Mikael | Vastaa 24.10.2012 09.14

Hieno sivu, oikeastaan just sitä tietoa mitä on tihkunut suunnasta jos toisesta - ja samassa paikassa:)

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.04 | 23:37

Kiitos Kauno, että jaksat tositietoa levittää !

...
20.03 | 11:34

Mahtavaa Kauno!
Juuri tällaista tarvitaan nykyaikana. Olen kirjoittanut vertailevan tutkielman budhismin ja kristinuskon yhtäläisyyksistä Jos kiinnostaa lähetän

...
22.01 | 02:34

Onko kirjasi ostettavissa ?

...
18.01 | 15:51

Ne eivät olleet ilmeisesti perusteltuja, ja ketä totuudenetsijää hyödyttää lukea kritiikkiä, ilman, että se on perusteltua faktoihin, jotka voidaan todeta.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS