Suomen ja ihmisen henkinen Itsenä'isyys

Elämme parast aikaa parast aikaa. Tässä hetkessä rakennamme tulevaa, omaa kuin myös kansakuntamme elämää.

Menneet sukupolvet ovat luoneet meille ajattelullaan ja ominaispainollaan kansallisen itsenäisyyden, jota emme onneksi menettäneet vaikka lähdimme taistelujenkin teille.

Paljon kuitenkin menetimme taistellen ihmisyyttämme ja jouduimme kansana paljon kärsimään, sillä emme vielä osanneet ja ymmärtäneet olla vastustamatta pahaa kuten mestarimme meille opetti.

Saavutimme aikoinaan kansallisen itsenäisyyden ilman aseisiin tarttumatta, vaikka sitäkin mielialaa jotkut jo silloin lietsoivat.

Ottiko suuri Intia pienestä Suomesta silloin oppia ja saavutti myös itsenäisyyden väkivallattomasti. Gandhi näytti miten vain alemman itsensä hallitseminen ja voittaminen herättää itsenä'isyyden ihmisessäkin.

Silloin kun Isä  (korkeampi Minuuteni) ja minä olemme jälleen yhtä tajunnassani, on itsenä'isyys minussa, kuten Mestari meille sen opetti.

Silloin minussa vallitsee:

Suomen kielen viisaus tämän tuntee !

Itsenäisyyteen kuuluu vastuu ja oikeus omaan elämäänsä, sitä ei kukaan voi toinen ei edes kirkotkaan sanella miten minun tulee elää, että oikein eläisin. Evankelisella kirkolla on ollut kovat väännöt nyt homoudesta. Kirkko on vuosien myötä ollut jatkuvassa muutoksessa ja on joutunut luopumaan monista keskiaikaisista opeistaan ja vääristä raamatuntulkinnoistaan. Sillä on vielä paljon muutettavaa, jotta se ymmärtää ja yltää Jeesuksen yleviin syvällisiin opetuksiin.