20 vuotta sitten oli Hesarin sunnuntailiitteessä lasten tekemä kysymys huomattaville yhteiskunnassa vaikuttaville ihmisille:
"Mikä on elämän tarkoitus".
Noin parikymmentä julkista, ihmisten elämää ohjaavia ihmisiä vastasi
tähän kysymykseen.
Muistan kuinka jo silloin ihmettelin ja häpesin sitä tietämättömyyttä, mitä niissä vastauksissa ilmeni. No,
eihän pelkästään alemman persoonallisuutensa varassa elävä ihminen pystykään tähän vastaamaan. Mutta onneksi oli siellä joukossa yksi fiksumpi, joka ei langennut turhia selittelemään. Ja kuten
odottaa saattaakin tuli ytimekkäin ja lyhin vastaus kirjailijalta, runoilijalta: "Voi rakkaat lapset, en minä tiedä".
Hannu,57v.
Vastasi kirjailija Hannu Salama.
----------
Sokrateshan
jo sanoi: Silloin ihminen viisas on, kun hän tietää, ettei hän mitään tiedä. Silloin ihminen on löytänyt itsestään korkeamman ymmärryksen lähteen, jonka valaisemana alemman persoonallisuuden
tietämys on kuin varjokuvaa. Vastauksessaan persoonallisuus Hannu 57v. nöyrästi tunnusti tietämättömyytensä sen tiedon edessä, joka hänessä vastasi: "Voi rakkaat lapset". Siinä puhui hänen korkeampi
jumalainen olemuspuolensa.
Ateisti kyllä kieltää Jumalan, mutta ei rakkautta joka on Jumaluutta meissä. Voiko elämällä olla ylevämpää
päämäärää, tarkoitusta, kuin oppia rakastamaan ja kasvamaan tämän sisäisen Jumalansa tuntemisessa.
Kauno, 57v.
Kirjoitin silloin tämän kommentin seuraavan päivän lehteen, joka ihme, meni läpi. Toimittaja vielä soitti, haastatteli ja kiitti tästä
kommentista.